Työhaastattelu jännitti. Ei olis tarvinnut mut se jännitti. Mä tunnen itteni vieläkin Beavisin ja Buttheadin rehtoriksi. Hoppas et tää menee pian ohi. Ja kai se haastattelu ihan hyvin meni. Voiko näissä olla yli-innokas? No joo, voi, mut emmä ollut. Ehkä. Toivottavasti.
Saisinko nyt käteni vapaaksi? Kuustoista päivää ja kipsi lähtee vekka, mut mä voisin jo aivan ilomielin heittää sillä vesilintua (tai vaihtoehtoisesti jotain aivotonta jonkin valtion mukakorkeinta mukavirkamiestä). Sitä paitsi tää kipsi estää mua liikkumasta tosissaan! Ja mä syön kuin pieni siili! Mä oon pikkukakara karkkikaupassa enkä osaa enkä tahdo lopettaa. Epäliikunnallisuus ja herkut ei ole pop. Mun perse leviää niin et se sanoo kohta pop.