Mua jännittää, ahdistaa, sydän hakkaa, kädet tärisee, poskia kuumottaa. Esiintyminen ei ole koskaan ollut mun juttuni, ei etenkään mitkään puheiden pitämiset. Mut nyt se on kumminkin edessä, puhe. Ihan vaan sellanen pieni puhe ja ei mitenkään vaativalle yleisölle, ja silti tällänen fiilis. Vielä mä en ole niin ahdistuksen kourissa, mut kohta sekin koittaa.
Voi miksi, miks tällänen jännitys? Ei mulla ole mitään syytä ahdistella tällä tavoin. Jännittämisen pitäis auttaa keskittymisessä, ei herpaannuttaa sitä. Aaaaa :< Nyt mä yritän lievittää tätä kohta alkavaa jännitystä mansikka- ja suklaajäätelöllä, ja ajatella jotain muuta.