Miksi meillä on niitä? Miks me ollaan karvaisia? Evoluutio ja esteettisyys ei ole kyl ikinä tainneet kaveerata, mut eikö evoluutiossa vois tapahtua sellainen mutaatio, joka ottais huomioon nykyiset karvaihanteet, ja muokkais ihmistä karvattomammaksi? No, okei, matka apinasta ihmiseen on ollut pitkä ja sen matkan aikana karvoja on jo karsiutunut huomattava määrä, mut vielä lisää. Jos jotkut afrikkalaiset heimot tai eskimot tahtois pysyä karvaisina, niin sopishan sekin. Tää mutaatio koskis vaan tiettyjä ihmisiä vaikka luonnontieteellisten alueiden mukaan jaoteltuna.
Karvathan suojaa ihoa. Okei, eli hiukset pidetään, etenkin nyt kun otsonikerros näyttää vaan jatkuvasti ohentuvan ja sen takia auringon haitalliset säteet lisääntyvän, niin pään suoja on ihan tarpeellista. Kulmakarvat meillä on sen vuoksi, ettei pyramideja rakennettaessa tai jalopeuroja metsästettäessä hiki valuisi silmiin. Vaikka työnkuva on muuttunut aika lailla fyysisyyden ja keston osalta, niin kulmakarvat vois silti säästää, vaikkei ne enää alkutarkoitustaan palvelisikaan. Sitä paitsi kulmakarvattomat ihmiset näyttää häiriintyneiltä. Ripset – pidetään, ne estää roskia joutumasta silmiin ja kaunistaa silmiä, eikä niistä ole haittaakaan. Viikset ja parta – ei koske mua, mut pidetään. Emmä niistä mitään pahaakaan sanottavaa keksi. Paitsi ehkä vähän, mut ei siitä enempää.
Kainalokarvat. Niiden ainoana tarkoituksena on ollut hien hajun voimistaminen, koska hiki tarttuu paremmin karvaiselle kuin karvattomalle iholle. Ja hien hajuhan tietysti, kuten kaikki kokemuksesta tiedämme, houkuttelee vastakkaista sukupuolta tutustumisleikkeihin ja siitä sitten pidempään suhteeseen. Vau. Joo, pois vaan.
Jalkakarvat. Suosittelisin evoluutiota seuraamaan naamakarvojen linjaa myös jalkakarvojen kohdalla. Miehille ookoo, mut naiset tuskin tarvitsevat sääriensä suojaksi peittoa. Useimmat mun tuntemani naiset sheivaa jalkansa, tai itse asiassa kaikki mun tuntemani sheivaa, mut tiedän kuitenkin muutaman naisen, jotka ihan tieten tahtoen haluaa pitää jalkansa karvallisina. Mut jos kaikkien naisten jalat olis karvattomat, ei mitään feminismi- tai hippikärhämiäkään olis jalkakarvojen osalta.
Mut sitten olis vuorossa miesten rintakarvat, ja miksei naistenkin (toivottavasti ei), mihin niitä tarvitaan? Pitääkö joku oikeasti rintakarvoista? Yhestä edellisestä työpaikasta muistan miehen, joka muistutti rintakarvotukseltaan enemmän gorillaa kuin Tarzania, ja joka tauolla se napitti työpaitansa auki ja laittoi sen roikumaan tuolinsa selkänojalle. Ja siinä se sitten ryysti kahviaan karvat rottingilla ja tauon jälkeen taas puki paidan päälleen. Vaikka sillä olis ollut paita päälläkin, niin niitä karvoja ei olis voinut olla huomaamatta. Ne pursui paidankauluksesta yli äyräiden. Ei mikään hirveen ihana näky. Poistolistalle.
Rintakarvoja vakavampi juttu on selkäkarvat. Onko niistä jollekin hyötyä – en usko, haittaa – oi kyllä! Tosin vaan esteettistä, mut haitta sekin on. No tietty on aina poikkeuksia, joillekin selkäkarvat saattaa olla just se juttu, jolla pöksyt kostuu tai kyrpä alkaa kurkotella kohti taivaita, mut onhan sitä niitäkin, joille edellä mainitut tapahtuu vain kun pääsee katselemaan tai koskettelemaan pieniä lapsia. Vekka!
Ja viimeisenä: intiimialueiden karvoitukset. Kuka niitä kaipaa? Joskus Jeesuksen aikaan kun häpykarvoihin pesiytyi loisia, karvat ajettiin pois ja niiden tilalle kiinnitettiin peruukki x) En tiedä pitäiskö tälle itkeä vai nauraa. Surkuhupaisaa. Ja vaikka nää karvat suojaavatkin, niin mun mielestä niistä on kyllä enemmän hygieenisyydelle haittaa kuin hyötyä. Esteettisestikin niistä on hiukan haittaa, (joo, makunsa kullakin) etenkin runsaina määrinä. Ja käyttömukavuuskin suosii vähemmän karvaista mallia.
Joten,
Rakas setä evoluutio, ota karvamme, suojaa hampaamme.