Vähän aikaa taaksepäin sain postista kirjeen. Mulle oli tullut lähetys. Jännää! Mitä kummaa se voisi olla. En ollut tilannu mitään ja lahaksi saamaani wok-pannua oottelen vasta elokuussa. Mun sisäinen Alfons Jokiseni aavisteli jotain hyvää olevan tulossa, ja pikkupikku keksilähetyshän se oli! Voi hurjaa! Mä niin harvoin voitan mitään ja nyt! Ja mä oon niiin rakastuksissa kaikkiin pikkuherkkuihin.
Se paketti oli iso. Mä olin kuitenkin niin innoissani, ettei mua haitannut kiikuttaa sitä epävarmasti pyörän tarakalla, teillä mutkillen kotiin. Ja kotiin päästiin. Paketissa oli onnittelukirje ja kaheksan erilaista keksipakkausta. Onneks mä oon vähän oppinu säästeliäisyyteen, niin en ihan muuttunut Cookie Monsteriksi, koska sitten ois vaan kuulunut ”Awwww nom nom nom. Awwww nom nom nom”, ja lattialla olis lojunut kaheksan tyhjää keksipakkausta. Herkkupee kiittää!
Eilen keksimonsteri muuttui hetkellisesti mustikkasuuksi (tai ehkä paremminkin mustikkasormeksi), koska mustikka-aika on nyt, ja eihän niitä ihania, pieniä, pulleita, sinisiä marjoja voi metsäänkään jättää. En syönyt yhden yhtää marjaa metsässä, koska enemmän kuin mustikoita siellä oli hyttysiä, ja aattelin vain, että mitä pikemmin pääsen sieltä pois sen parempi. Melkein eksyinkin, mut ehkä se oli mustikoiden arvoista <3