Kuten linnut muuttavat syksyisin etelään ja keväisin takaisin pohjoiseen, meikä muuttaa kesäksi noin viiskyt kilometriä idän ja kaakon välimaaston suuntaan. Ja tänään siis on se muuttopäivä.
Jokakesäinen rumba, joka on toisaalta aikas kivaa, mut toisaalta huonojakin puolia on. Ehottomasti hyvä puoli muutossa ja tarpeellisen muutosta tekee työpaikka. Mieluummin pyöräilen töihin vartissa kuin kulkisin maksullisella kimppakyydillä kolmen vartin matkan. Jos työt olis täällä, tuskin muuttaisin. Toinen hyvä juttu on seura. Turkulaiset tuttavat katoaa kaupungista kesäksi, joten jos tätä nykyistä enemmän vielä voisi erakoitua, niin sen varmaan tekisin, jos tänne jäisin. Kolmas juttu on ruoka. Yhdessä tulee kokkailtua enempi ja aina on kahviseuraa saatavilla. Huonoja puolia mä ne jaksa ajatella, kun sitten tulee itekin huonolle tuulelle.
Sisko tulee hakemaan mua. Hain hälle kaks Kouvolan Lakritsin farfars pipaa, kun hän saa niistä niin paljon fiiliksiä irti. Oon nyt kasannut lähes kaiken tarvittavan, paitsi pyörän, sängylle, ja toi määrä näyttää suunnilleen samalta kuin se, mitä mä yleensä otan mukaani yhden viikonlopun matkalle. Kun vielä kaikki kaapit kerran koluan, niin kyllä toi muuttokuorma siitä kasvaa, ihan varmasti.
Huomenna sedän häihin, oih ihanaa. Juhlat on yhtä parhautta elämässä. Osaan jo aavistella, et niistä tulee mahtavat pippalot, ei mitään kännirymyämisiä tai sukuriitoja vaan fiiniä, mut silti rentoa tunnelmaa ja iloa.
Kolmen kuukauden päästä syysmuutan takaisin kotiini. Tulee ikävä tätä asuntoa, sniif.