Lupaan itselleni, että luen tän kesän aikana huomattavan määrän kirjallisuutta. Huomattavan määrän siihen verrattuna, mitä normaalisti luen eli aika lailla vähän lailla. Tv:tä en ole edes viikkoon katsonut, paitsi yhden leffan, joka on siskon elokuvakurssin tuotos ja siksi se oli katsottava. No mutta kesän vapaa-aika on siis pyhitetty kirjallisuudelle.
Aika melkoisesti oon viime aikoina tykästynyt nuorten- ja lastenkirjallisuuteen, ja niitä tulee varmaan kesän aikana eniten luettua. Aloitin jo toukokuussa kirjakesän Oscar Wilden Onnellinen prinssi ja muita tarinoita -kokoelmalla ja Yrjö Kokon ah niin sulostuttavan ihanalla Pessillä ja Illusialla, jonka jaksan lukea ainakin kuussataanelkytkaheksan kertaa vielä. Kävin viikon alussa kirjastossa ja nyt on luennassa Astrid Lindgrenin Veljeni Leijonamieli. Sen jälkeen tulevat J. D. Salingerin Sieppari ruispellossa, Tove Janssonin Muumipappa ja meri ja Oscar Wilden Dorian Greyn muotokuva, järjestys on vielä avoin. Kotona mulla on jo pitkän aikaa ollut Muurahaiset-niminen teos, jonka kirjoittajaa en nyt muista ja jonka pokkasin joskus jostain kirja-alesta, mutta jota en vielä ole edes avannut. Sekin kuuluu kirjakesän sisältöön.
Lasten- ja nuortenkirjoissa on joku sellainen juttu, että ne vaan jaksaa aina lukea uudestaan ja uudestaan, vaikka kuinka muistaisi tapahtumat, sanakäänteet ja muut yllätykset jo ulkoa. Aikuisille suunnatut romaanit jakautuvat kahteen kastiin, en tosin tiedä millä perusteella, mutta siis niihin, jotka tahtoo ja jaksaa lukea uudestaan ja niihin, joihin ei halua koskea enää ensimmäisen lukukerran jälkeen, vaikka teos olisikin ollut hyvä.
Seuraavan kerran kun päädyn kirjastoon, aion nappailla kirjoja hyllyistä ihan sattumanvaraisesti, jos vaikka löytäisin jonkun aarteen, josta en aiemmin ole edes kuullut, mutta joka kuitenkin on sellainen, joka pitäisi syystä tai toisesta tietää ja ehkä jopa tuntea. Harrastin tätä nappailua yläaste- ja lukioikäisenä, ja sillä sain aikaan hurrrjan paljon mielekkäitä lukukokemuksia.
Banaania!