Uusi koti tuntuukin enemmän kodilta kuin osasin odottaa. Ja se vielä tapahtui näin nopeesti! Ehkä se vaan sitten on niin, että koti on siellä missä sydänkin on. Ja kaikki omat tavarat ja huonekalut. Oma sänky, jossa saa nukkua, oma tuttu kahvinkeitin keittiön lavuaarin vierellä ja suuri kahvimuki odottamassa kaapissa, oma hammasharja kylppärin peilikaapissa, Herra H. sängyssä ja kaikki omat suosikkimuonat jääkaapissa. (Mua ärsyttää suunnattomasti kaikki sellaiset epämääräisyydet jääkaapissa, joita en itse syö.)
Muuttaminen oli just niin kivaa kuin mä muistinkin, vaikka edellisestä kerrasta olikin jo lähes neljä vuotta aikaa. Suunnittelupuoli jäi vähän puolitiehen, mut lastaaminen, kuljettaminen ja purkaminen sujui mallikkaasti, eikä siihen muuttoon lopulta mennyt edes yhtä päivää. Tavaroiden purkaminen oli ehkä kaikkein hauskinta. Mä tulin joka kerta entistä iloisemmaksi, kun sain heittää tyhjäksi tulleen muuttolaatikon tai paperikassin purattujen laatikoiden kasaan. Lopulta vielä imuroin ja luuttusin koko asunnon superpuhtaaksi.
Mun ei pitäis ajatella edellisiä asukkaita näin kiivaasti, mut mä en voi sille mitään. Mun oli nytkin luututtava se asunto niin täydellisesti kuin suinkin, koska mua kammottaa ajatella, kuinka se edellinen asukas on kulkenut siellä paljain varpain jalkasilsaa ja syyliä tursuavilla jaloillaan. Mun edelliseen asuntoon oli mua edeltävä asukas jättänyt jotain etovaa ihraa kaappien kahvoihin, ja silloin mä hinkkasin ne kahvat tappavalla liuoksella ainakin kakskytkuus kertaa läpi, etten mä olis saanut ihralimatartuntaa.
Mutta nyt näyttää kaikki olevan hyvin ja siltä myös tuntuu. Mulla on nyt viikko aikaa asettua kodiksi ja olla vaan, sitten matkaan kesälaitumille!