Läski!

Mä oon viime päivinä miettinyt vähän läskiä.

Jos mä olisin superläski, mä en kehtaisi ostaa kaupasta herkkuja. Mä en kykenisi kauhomaan irtokarkkihyllystä edes niitä sokerittomia hedelmäkarkkeja siihen iloisen väriseen pussiin, koska mua nolottaisi niin paljon. Enkä mä pystyisi syömään jäätelöä julkisella paikalla edes kesäisin sen selityksen turvin, että se helpottaa kuumaa oloa.

Pari päivää sitten mä näin kaupungilla naisen, joka meinasi kompastua katukivetykseen, koska oli niin lumoutunut ahmimaan kädessään olevaa jäätelöä, ettei huomannut katsoa mihin astui. Jos se olis heittänyt voltin siihen kadulle, mä olisin revennyt nauramaan. Mä jopa melkein toivoin, että se olis kaatunut :]

Luin jostain lehdestä painonsa kanssa kamppailevien ylipainoisten ja entisten ylipainoisten kirjoittamia juttuja. Tosi moni niistä laihduttaneista kertoi, että silloin läskeinä aikoinaan he katsoivat normaalipainoisia ihmisiä kadehtien pystymättä tekemään sille tunteelleen mitään. Joku toivoi itselleen hoikkia sääriä, toinen siroa kaulaa ja kolmas kapeaa vyötäröä aina sellaisen nähdessään. Aika monet niistä edelleen ylipainoisista tekivät samoin. Oliskohan laihduttaminen ratkaisu ongelmaan? Vai annos mäkkäriä ja automatka parinsadan metrin päässä sijaitsevan lähikaupan sipsihyllylle?

4D:ssä esiteltyjen läskien kohdalla mä oon aina miettinyt sitä, että missä kohtaa se tieto iskee ihmisen tajuntaan, että ”mä olen läski!” Miksi joku 260-kiloinen ei tajua alkaa laihduttaa silloin kun vaaka näyttää 120, 140 tai vaikka 180 kiloa? Miksi sen tajuaa vasta sitten, kun ei enää pääse sohvalta ylös ja Xxxxxxxxl-kokoja ikkunoissaan mainostavien vaateliikkeiden suurimmatkin koot tuntuvat pygmilasten rievuilta?

Viime kesänä mun kanssa samalla työpaikalla oli yksi lievästi sanottuna tukeva täti, joka aina hengästyi tosi pahasti lyllertäessään portaat alakerrasta ylös työtiloihin. Joka kerta kun mä kuljin sen perässä ja kuuntelin sitä puuskutusta, mä hoin mielessäni ”Laihduta läski, laihduta!” Mutta ei, ei se laihduttanut. Koko sen kesän se veti jokaisella tauolla jotain extrakalorikamaa sisuksiinsa. Eikä edes tukehtunut pullaansa!