Juuri kun yksistä häistä on selvitty, tuli kutsu toisiin. Oikeastaan aika osuvaa, koska kuteet ja muut oleelliset on valmiina. Ja koska häät on suvun toisella puolella, kehtaa samassa koltussakin mennä. Olin jo melkein tuudittautunut ajatukseen, että seuraavissa juhlissa voisin tanssia niin kuin tanssia kuuluu, mut vaikka partnerivaatimattoman kurssin löytäisinkin, niin tähän hätään se ei auta, koska häät on vajaan parin kuukauden päästä ja tän hetkisestä aikataulusta ei heru aikaa tanssille.
Kävin aamulla lenkillä. Vaikka hiki valui pitkin otsaa, itikoita sateli päin näköä ja kengissä oli purua, joka pisteli inhasti jalkoja, oli siltikin ihanaa. Taivalsin pitkin tyyntä auringonpaisteista tietä kohti metsää, jänöjä ei kumma kyllä näkynyt, mutta fasaaneja senkin edestä, kiitos Björn Wahlroosin. Metsässä näytti kauniilta, kun auringonsäteet tunkeutuivat puuston ja lehdistön raoista metsän syvyyksiin ja valaisivat kesäisen vihreät korret entistäkin vihreämmiksi.Tapasin yhteensä neljä kurrea. Ne on niin höpsön suloisia, kun kuvittelet, että sen jälkeen kun ne on jo huomattu puun runkoa pitkin kiipeilemässä, ne joko pysähtyvät liikkumattomiksi, ihan niin kuin niitä ei olisikaan tai sitten puikahtavat toiselle puolen puun runkoa, niin että ne ovat huomaamattomissa. Ihan kuten pöperöpää pupukin laittoi päänsä piiloon ja kuvitteli, ettei susihukka näe sitä, vaikka hännäntypykkä sieltä piilosta kurkistelikin.
Perhosia en ole nähnyt kuin muutaman tänä vuonna ja hyvä niin. Mikään olento, siis todellakaan yhtään mikään muu olento, ei ole niin kammottava ja kylmiä väreitä aikaan saava kuin perhonen. Ne liitelee ympäriinsä ilman mitään suunnitelmia, saattavat käydä kimppuun, istuutua (seisahtaa?) olkapäälle ja ne kakkaavat. Kyllä, yks nokkosperhonen kerran paskoi mun kädelleni. Lapsena mulla oli yks kaveri, joka keräsi perhosia. Iski nuppineulan keskeltä puolustuskyvyttömän eläimen kroppaa läpi, levitti siivet varovasti ammolleen, ja painoi sitten sen perhosen nuppineulan avulla kiinni samettipintaiseen lasikantiseen laatikkoon. Ne on kauniita, joskus aivan uskomattoman kauniita ja niitä on kiva katsoa, mut liidellessään ne laukaisevat mun ahdistukseni.
Ja kuin ollakaan, just tän päivän lehdessä on juttu verenimijäperhosista, jotka yleistyy Suomessa. Vaarattomia ja aika harvinaisia vielä, mutta pisto on voimakkaampi kuin hyttysellä. Tavallaan mulla on nyt dilemma, koska lepakoista ja vampyyreistä pidän, tosin jos niitä lentelis täällä ympäriinsä, niin en ehkä pitäis, mutta koska niitä nyt ei lentele, niin pidän, mutta perhosista taas en pidä, niin mitä mun pitäisi ajatella verenimijäperhosista. Ja se dilemma mulla on vaan tavallaan, koska päätin, että syystä että elukan nimessä on jo sana [I]perhonen[/I], mä en pidä niistä.