…tai jotain sinne päin huutaa se yksi ei niin hullu tapaus, joka hymyilee söpösti. Mä en osaa sitä sillä äänellä.
Mä tahtoisin niin kovasti osata puhua tosi sujuvasti englantia ja vaikka mitä kieliä, se olis vaan niin hienoa. Ja helppottais tätä elämää niin. Ei tarttis miettiä sanoja kun vaan tietäis ne kaikki, eikä tarttis yrittää selitellä eikä viittoa. Vaikka mää aika hyvin pärjääänkin niin aina kai olis parantamisen varaa. Itse kullakin.
Eilen mua suututti kovasti. Kaikki suututti. Hiukset suututti ja housut suututti. Onneksi housut osoittautuikin aika iloisiksi, ja tukkakin alkoi olla kivampi kun siitä saksi kymmenen senttiä veke. Sitten tuli muuteskin parempi fiilis. Kyllä töissä piristyy vaikka muuten olis kuinka nöönöö.
Mä oon pitkään ollut siinä uskossa että mä oon ääreistüberperse, mut pikku hiljaa on alkanutkin tuntua siltä, etten mä niin mahottoman perse ookaan. Hiukan tietty, mut jollain rajalla. Perseys kulkee kyllä meillä geeneissä, että en mä siitä ihan kokonaan eroon pääse, mut ihan kiva jos oonkin vaan hiukka perse. Sellanen normiperse.
Viimeksi luettuja: Stevenson, Robert Louis: Tohtori Jekyll ja herra Hyde
Stoker, Bram: Dracula, suom. Jarkko Laine