Mä sain eilen vieraan. Huomasin sen illalla, sen jälkeen kun olin tullut ulkoa sisään. Se vilisti hurjaa vauhtia pitkin lattiaa eteisestä olohuoneen suuntaan, kaikki tuhatkuuskyt jalkaa liikkuen eteenpäin tuhansilla käsillä tehdyn aallon tavoin. Se oli musta, noin kolme senttiä pitkä ja puoli senttiä paksu mato, jolla oli pitkät tuntosarvet päässään. Ja se oli karvainen. Niin karvainen, että jos se olis ollut paikallaan, sen selkäkarvoja olis voinut luulla osaksi sen jalka-armeijaa.
Mä en tiedä mistä se tuli. Toivon kuitenkin, että mä toin sen ulkoa, ehkä kenkieni mukana. Kamalampaa olis ajatella, että se oli peräisin täältä sisältä. Koska silloinhan niitä voi tulla lisää. Iik.
Se oli sitkeä sissi, propsit siitä! Ei liiskautunut vaikka kuinka iskin sitä lätkäksi taitetulla sanomalehdellä. Se vaan meni hetkeksi sykkyrälle, sitten suoristi itsensä ja jatkoi uljaasti matkaa, välittämättä siitä että muutamat sen jaloista oli irronnut siinä iskussa.
Lopulta mä sain sen nujerrettua. Jeei mulle, buhuu sille. Nappasin sen paperin sisään ja vein roskiin. Kaikki ne irronneet jalat ja muut epämääräiset osat mä pyyhin lattialta märällä paperilla ja viskosin sen toukan seuraksi roskapussiin.
Toivottavasti se ei herää henkiin.