Roudasin eilen kauppamatkalta kotiin paperikassillisen jäätelöitä. Ne oli kerran hiukan sulaneita (tosin en vielä ole törmännyt yhteenkään sulaneeseen) ja siksi myyntikelvottomia, mutta eihän sellaisten voi antaa joutua jätteeksi. Se olis kamalaa haaskausta! En mä lainkaan ahne ole, e-hen vaan hyväntahtoinen (ja perso makealle, etenkin jäätelöille, ja erityisesti kun vielä sai tilaisuuden maistella itselle ennestään tuntemattomia makuja). Mikä surku olisikaan niille jäätelöille joutua biojätteeseen, kun niiden elämäntehtävänä on täyttää herkuttelijoiden makeannälkä ja olla elämyksiä ja nautintoja, kesäpäivän pieniä helpotuksia.
Oon ehtinyt hiukan maistella jo Carte d’Or Temptation for Cookies -jäätelöä (aivan supernam :P), Viennetta Minttujäätelökakkua (mukavan makeaa ja samalla raikkaan minttuista), mango-banaanijäätelöä (banaaninmakuista ja -tuoksuista jäätelöä, jossa on banaaninmakuisiksi muuttuneita mangonpaloja) ja Ainon Metsämansikkaa (joka tällä hetkellä taistelee paikastaan mun ykkös Aino-herkkunani Uuniomenan kanssa, eikä itse asiassa edes kuulunut näihin hävikkiherkkuihin). Ingmanin Tofulinet kiehtoo mua kovin, mut musta tuntuu, että mun pitäis säästää niitä hellepäiville (ja ehkä ihan senkin takia, etten saa yliannostusta).
Kerron vielä tietämättömille, että vaniljajäätelö on aivan superhyvää lämpimän raparperikiisselin kanssa. Kokeilin sitä ihan yllättäen, kun siskon luona oli tarjolla vaniljajäätelöä ja mitä-itse-seuraksi-tahtoo. Kermavaahto ja raparperikiisseli oli ainoat varteenotettavat vaihtoehdot, joista jälkimmäinen sitten osoittautuikin sellaiseksi makuelämykseksi että amatsoni raikui!
Nyt mä taidan lähteä pihalle aurinkoon ja ottaa mukaani jotain viileää ja makeaa. Mitäköhän se olisi 😛
Ps. Merkinnän otsikko taitaa olla Bluffereista. Lapsena kiva ohjelma, nyt vettäkin laimeampaa ja lähes surkuhupaisaa (koska siitä on joskus oikeasti jopa tykätty).