Se siitä kevätpaastosta. Oli tarkoitus toteuttaa se huhti- tai toukokuun aikana, mut voimat ei taida vieläkään riittää, enkä lähde leikkimään terveydelläni. Tänään kävin verikokeissa, ja sain sekä hyviä että huonoja uutisia. Hemoglobiini on noussut kuukaudessa 105:sta 117:a, mikä on hyvä juttu vaikka ei se vieläkään ihan mallillaan ole. Kiitos sille rautalitkulle, jonka oon taistellut alas kurkustani joka päivä viimeisen kuukauden aikana. Se on ollut sen arvoista. Huono uutinen oli leukosyyttien laskenut arvo, huhtikuun alussa se oli 4,9 ja nyt 2,6. Myös punasolujen keskitilavuus oli normaaleja arvoja pienempi.
Ehkä mä sitten syyspaastoan, josko silloin olisin jo paremmassa kunnossa ja pääsisin sisään paastojen salaiseen maailmaan.
Äitienpäivä on tulossa ja mun äitini ei nyt ole ollut arvonsa mukaisesti edukseen näin äitienpäivän alla. Se on huijannut mua. Silloin sairastellessa jouduin sairaalaan aikaisin torstaiaamuna, mut ilmoitin kotiväelle olinpaikkani vasta lauantai-iltapäivällä. ”Joo, oon ollut täällä nyt reilu pari vuorokautta, mut on leikattu, oon vuodeosastolla.” Äiti-kulta veti siitä sellaset kohtaukset että jo pomppas, koska mullehan olis voinut käydä mitä vaan! Silloin äiti lupasi, että hän soittaa mulle vastedes joka päivä, mut eipäs ole soittanut.
Kiitos äiti, ettet pitänyt lupaustasi.