Niinä myöhäisinä yön tunteina kun odottelen hiekkaa sulkemaan silmäni, ajatukset täyttyy aina ikävistä asioista. Mieleen tulee kaikkea sitä, mikä on tuntunut pahalta, saanut surulliseksi, kaikki typerät tekoni, nolaukseni ja ne kerrat, joillon oon pahoittanut jonkun muun mielen mistä syystä milloinkin.
Joku puhui omassa blogissaan vähän aikaa sitten onnellisuudesta. Nyt ajatukset onnellisuudesta – tai pikemminkin sen puuttumisesta on velloneet mun päässäni jo vähän aikaa. Oonko mä onnellinen? Mikä tekee onnelliseksi? Jos joku kysyisi multa, että olenko mä onnellinen, niin vastaisin myöntävästi. Ja kyllä mä varmaan pintapuolisesti tarkasteltuna olenkin onnellinen, mutta sitten kun alan tarkemmin pohtimaan asiaa, niin se onnellisuus jääkin vaan siihen pinnalle, sisällä on jotain muuta.
Wikipedia kertoi mulle mielenkiintoisia tuloksia onnellisuustutkimuksista:
[LAINAUS Wikipedia]
Ihmissuhteet vaikuttavat onnellisuuteen enemmän kuin raha. Parisuhteessa elävät ovat onnellisempia kuin yksin elävät. Yksin elävät miehet ovat vähemmän onnellisia kuin yksin elävät naiset. Syöminen, juominen ja seksuaalinen toiminta ovat tärkeimmät onnellisuuden lähteet.
Läheisiin ihmissuhteisiin panostaminen on kannattavaa. Avioliiton onnea lisäävään vaikutuksen ohella kotiäitien on todettu olevan työssä käyviä onnellisempia.
Useat tutkimukset filosofian, psykologian, sosiologian ja taloustieteen piirissä osoittavat, että ihminen on onnellinen, jos häntä kohdellaan oikeudenmukaisesti. Onnellisuusekonomistien mukaan tulojen kasvu ei tietyn rajan jälkeen sanottavammin lisäisi onnellisuuden tunnetta, ja eräänlainen minimituloraja tässä mielessä olisi vain 7700 euroa vuodessa.
Suomi kuuluu maailman kymmenen onnellisimman kansakunnan joukkoon. Asteikolla 0 – 10 suomalaisten ilmoittama onnellisuuden keskiarvo on hieman alle 8. [/LAINAUS]
Oikeastaan osaisin melko tarkasti luetella ne asiat, jotka tekis mut nykyistä onnellisemmaksi. Osa niistä on mun vallan alla, osa ei. Ihmissuhteet, parisuhde, rakkaus… no ainakin voin lohduttaa itseäni sillä, että yksin elävät miehet on keskimäärin onnettomampia kuin mä. Plääh.
Mitä enemmän mä mietin tätä aihetta, sen pahempi olo mulle tulee. Typerää. Ehkä tää nyt on vaan joku kausi. Kaikki tekemättömät asiat stressaa ja saa mut pahalle tuulelle ja ehkä siksi se onnellisuuskin on vaan nyt hukassa. Vaikken mä muista sen täällä koskaan käyneenkään. Ehkä sillä on kiireitä. Joskus toiste sitten.