Voi mikä iloinen yllätys mua odottikaan kun pääsin päivällä kotio. Kaikkea ihanaa! Tää on niin jouluolo! Just tältä kuuluu tuntua.
Nyt voisin vaan halailla ja pussailla kaikki synkistelijät iloisiksi, ja leipoa niin monta kakkua ja piirasta ja niin paljon muffinseja ja piparkakkuja että kaikki ne lähes miljardi nälkäistäkin sais sokeriyliannostuksen!
Postipoikakin oli muistanut mua iloisella herkkuyllätyksellä, jonka luulin olevan jotain mikä olis edellyttänyt multa jonkinlaisia toimenpiteitä ja vaivaa, mut se vaan olikin ilonen yllätys! Voi suklaatia! Ja ihana joulukortti! Mä niin tykkään tällasesta hyvästä mielestä!
Ja mä vaan hymyilen. Vähän jopa naurattaa. Poskilihaksiin sattuu. Onneks perjantainen ruotsin koe vie hiukan tätä superoloa niin ei tuu ainakaan vatsa kipeeks nauramisesta.