Mulla on kumma olotila. Tätä on jatkunut pari päivää. Jotenkin stressaa, hiukan jännittää ja ehkä jopa vähän ahdistaakin. Toisaalta on hyvä olo, mut toisaalta taas ei. Eikä mitään aavistusta, mistä tää johtuu. Toivottavasti tää on ohi menevää. Musta tuntuu, että mun ei pitäis seurata uutisia niin aktiivisesti. Niillä on huono vaikutus mun henkiseen olooni. Niin monista asioista mä oon niin montaa mieltä ja monista asioista mä en ole yhtäkään mieltä! Jos tietäisi enemmän, ajatukset voisi selkiytyä, mut toisaalta taas tieto lisää plääplää. Jos mä vaan lopetan tän ajattelun nyt.
Viimeinen kerta kun mä lähden tästä kämpästä viikonlopuksi vanhempien luo. Snif. Tulee vielä ikävä tätä asuntoa, vaikka toisaalta iloitsen siitä uudesta kovin. Junamatkalle saan seurakseni kaks villinpuoleista sutturaa, joiden kanssa käyn vielä ennen junamatkaa vilkuilemassa jotain diipadaapoja. Siitä saattaa tulla melko hauskaa.
Sunnuntaina äiti saa valkovuokkoja, mehevän, muhkean ja makuhermoja vavisuttavan suklaatäytekakun sekä aina yhtä täydellisen herkullista porkkanapiirakkaa 😛 Toivottavsti meidän pirttihirmu on hyvällä tuulella sunnuntaina, niin että se myös osaa arvostaa meidän leipomuksia ja olla niin kuin äitien äitienpäivänä kuuluu olla. Eli posket säämiskällä.