Mua vaivaa huono omatunto, vaikken oikeastaan tiedä siihen mitään pätevää syytä. Tää saattaa olla taas näitä kaikkea vähän=paljon isoa -tapauksia. Paha olo koostuu monesta pikkutekijästä, joita kaikia ei ehkä edes voi tietää.
Yhen tekijän kyllä tiiän, sanoin nimittäin äitille pahasti. Vaikka se ei oiskaan ollut niin paha, jos pikkusisko ei olis pahastunut siitä, eikä senkään takia, ettei äiti edes välttämättä muista sitä, niin silti.
Toinen pahanolontekijä on karkit. Mä en saa syödä karkkia, mä saan syödä karkkia, mun kesäloma alkoi: mä saan syödä karkkia, mulla on iso perse: mä en saa, miksen sais: saan ja jne. Ja sitten kun mun tekee mieli karkkia ja sitä sattuu kotona olemaan (kun joku on ostanut!) niin sittenhän mä syön. Kaamee dilemma: syödäkö vaiko ei? Mun sisälmyksenikin on kohta sokeria kun mä en muuta syökään! Ja onhan ihminen sitä mitä syö, eli mä oon ainakin makea, herkullinen, ihana, toffeeta; sokeria pääasiassa ja rasvaa. No rasvaahan mussa on, joo. Kuulostaa ihan loogiselta.
Kolmas pahanolontekijä on kaveri, joka mun on pitänyt tavata piiitkään, mutten koskaan ole saanut aikaiseksi mitään yhteistä menoa meille. Juttu on vähän niinku niin, että tää jätkä on hiukka ahdistava, tahtoo liikaa (eli enemmän kuin mä tai sitten se on vaan epätoivoinen, todennäköisesti niin) eikä mulla ole niin hirveästi puhuttavaa sen kanssa. No mutta, pahemmistakin on selvitty. Nyt mä pitäydyn mun pitäymyksessä ja saan sen kyllä tehtyä ja pois päiväjärjestyksestä ja siten myös mielestä ja tekemästä sitä pahaa mun ololle.
Sitten padasta ja kattilasta. (Voi tätä ihanaa vanhaa sanajärjestystä!)
Mä oon toisinaan hiukan tekopyhä ja tiedostan sen täysin. Yleensä se vaan tulee pienellä viiveellä, siten että jälkikäteen vasta ymmärrän että ha! tulipas taas tehtyä ja sanottua.
Tietämättömyys on mun pahin tekopyhyysaiheeni. Mä vaadin muilta sellasta tietämystä, tietoa ja taitoja, jotka mun mielestäni on yleisiä, tarpeellisia ja kaikkien tiedettävissä ja osattavissa olevia. Mut oikeesti mulla ei taida olla oikeutta siihen, koska en mäkään ihan mikään sanakirja tai kultakäsi ole. Mutta tässä jutussa on kyllä pari muttaa! Mutta no.1: jotkin asiat on vaan niin sellasia, että ne on tiedettävä ja osattava. Jos ei osaa tai tiedä, on vaan auttamattomasti aivoton tampio, kempo, vajaaälyinen vyötiäinen! Mutta no. 2: vanhanpiian oikeudella mulla on sanavalta kitistä, narista, vinkua ja inistä, jos joku ei osaa tai taida. Jonkunhan se kitinä on suoritettava, muuten tietouden kehittämisessä ei jouduta eteenpäin ja jäädään tampioiksi!
Toiseen mun tekopyhyysaiheeseeni kuuluu Nestlen äidinmaitokampanja Afrikassa ja sen aiheuttamat kuolemat, Pentti Linkola, maahanmuuttajat, itsemurhat ja luonnonkatastrofit. Mut ei niistä enempää. Pelkkä näinkin pieni sivuaminen aiheeseen saa mun oloni ikäväksi. Ja nyt mä tahdon olla hyvällä mielellä ja ajatella vaan kivaa kesää <3