Oivallinen piknikpaikka on sellainen, joka on luonnossa, mieluiten vihreällä pohjalla, myös rantahiekka käy jos nurmea on lähettyvillä ja jossa on sekä aurinkoa että mahdollisuus mennä varjoon. Kivaa on myös, jos vesistö on lähellä. Ja piknikille mennään pyöräillen tai kävellen, eväät pakattuna mukaan. Edellispäivä oli aurinkoinen ja siten myös täydellinen pikkupiknikille. Päätettiin lähteä ihan extempore, koska kesä huusi meitä ulos. Muutamasta vaihtoehdosta valittiin rauhallinen merenranta meidän piknikpaikaksi. Mukaan pakattiin kahvia ja Doriksia.
Kun päästiin pienelle rantaan vievälle hiekkatielle, sisko ehti sanoa, että täällä haisee ihan lampaille, kun vierestä kuului mmäää. Pysähdyttiin kuin päin seinää ja revettiin molemmat nauramaan. Siinä niitä oli pieniä ja vähän isompiakin lampaita ja kaksi vuohipukkia syömässä ruohoa ja paistattelemassa auringossa. Kun kyyristyttiin aidan vieraan kosketusetäisyydelle lampaista, niihin iski kauhea pissavimma x) Jokainen lorisi vuorollaan, ja kun yritettiin kuvata niitä, niin aina se, jota osoitti kameralla, laski takamustaan ja alkoi lorista. Ehkä se oli jonkinlainen jännäpissa tai hätävarjelua tai sitten ne vaan tykkää ryhmäleikeistä ja kun yks aloittaa niin muidenkin täytyy. Yksi lampaista oli ihan mielettömän suloinen, pikkuinen, tummanruskea karitsa, ja se oli tosi pullea ja hengitti kiivaasti. Yksi vähän vanhempi, valkoinen lammas makasi selkä meihin päin, ja se oli aivan armoton läski. Musta tuntuu, että sen jalat oli menneet poikki siitä norsun painosta, eikä se päässyt ylös.
Levittäydyttiin maalaiturin, merelle vievä pitkä tie, joka on hiekkaa, kalliota ja ruohoa, päähän. Merivesi oli likaista, mutta tosi lämmintä, ainakin pinnasta. Paikka ei ollut uimakelpoinen, mut en olis mennytkään. Rannan kiviin oli liimautunut joukko mustia kotiloita. Kahviteltiin, höpöteltiin ja iloittiin auringosta.
Seuraavaksi mennään piknikille vesitorniin.