Pusuttaa, halittaa, rutistuttaa. Mä en yleensä ole tällasessa pulassa, mut nyt jostain syystä sellanen on iskeny päälle. Aaaaww.
Tää on vakavaa! Ja sitten mä tietysti täysin, tai puoli, vahingossa eksyn jatkuvasti kattomaan kaikkia pusutusvideoita ja lukemaan sellasia tarinoita ja muita hömppiä, jotka saa vatsassa aikaan sellasia tunteita, joista ei nyt voi puhua, kun se vaan pahentais tilannetta.
Ehkä mun pitäiski huolestumisen sijaan olla huojentunu: täähän on vaan inhimillistä. Mä kaipaan läheisyyttä, mikä ei ole olleskaan epänormaalia. Päinvastoin. Vaikka musta kyllä tuntuu, et mun käyttäytymiseni alkaa pikku hiljaa menemään enempi epänormaalin suuntaan.
Eilen mä suutelin kahvimukia. Se kahvi oli aivan hurjan hyvää, mut ei mulla siitä huolimatta sitä mukia kohtaan mitään tunteita pitäis olla. Ja se tapahtui oikeastaan aika huomaamatta. Illalla mun herra Hylkeeni sai lähes hengenahdistuksen kun mä rutistin sen syliini niin tiukasti. Ja sitten me nukuttiin aika söpösti, vaikka se onkin niin piskuinen että elävänä se olis saattanu kuolla. Mikä oiskaan ihanampaa ku kuolla oman rakkaan viereen 😀 Etenkin sen toisen näkökulmasta.
Tätä epänormaaliutta lisää se, ettei mun mielenkiintoni näissä muiskis-jutuissa pysyttele tai edes ole heteroiden puolella. Mulla on aivan kaamea poikarakkausaddiktio menossa. Mistä sekin on tullut? Mä en tiedä olinko mä valveilla, näinkö unta ja heräsin just vai olinko puoli unessa, kun mun ajatuksissa viime yönä tapahtui sellasta, että mun mielikuvitusnukkukaveri, joka oli mies, siirsi kätensä unissaan mun kyljeltäni mun jalkoväliini. Ja mulla oli pippeli. Mä tunsin sen. Tää on tosi vakavaa!
Onkohan ihminen sellanen laji, jolle läheisyys on elinehto? Voiko sellaset keskiaikaiset erakot elää jossain Aasian suurten vuorien onkaloissa yksinään, onnellisina koko elämänsä? Jos ei ole koskaan saanutkaan läheisyyttä, niin voiko sitä edes kaivata? Ihan saletisti jossain päin maailmaa saa jo rahaa vastaan nukkukaverin, halikaverin tai suukottajan itselleen tietyksi ajaksi. En nyt meinaa porttoja, ne on homma erikseen, vaikka aika läheltä liippaakin. Nää olis enempi sellasia läheisyyttä huokuvia ja ystävällisiä ja välittäviä porttoja, jotka olis koulutettu nimenomaan antamaan läheisyyttä ja luomaan turvaa. Mut en mä kyllä sellasta ottais. En mä niin pulassa ole.