Mulla on pahan sorttinen puutostila. Tällä hetkellä mun pitäis olla iloinen ja energinen, mutta sen sijaan mua vaan väsyttää, lusmuttaa ja mä tunnen itseni ihan löysäksi.
Mä en ole syönyt karkkia kohta kolmeen viikkoon. Ei mitään erityistä syytä, ei vaan ole tullut ostettua. Muutaman kerran oon kaupassa ihan sattumalta, täysin suunnittelematta suunnannut kulkuni karkkihyllyille, mutta hyvä mää, en kuitenkaan ole päässyt minkäänlaiseen yksimielisyyteen itseni kanssa siitä, mitä haluaisin, ja ennen kuin oon ehtinyt edes pohtia asiaa tarkemmin, oon ollut jo matkalla jonnekin aivan muualle.
Tavallisesti, siis ennen, söin karkkia melkein joka päivä. Viime vuoden alusta lähtien oon pyrkinyt pysyttelemään karkkipäivä kerran viikossa -periaatteessa, pienin sallituin hairahduksin.
Joskus kun jättää makean pois pidemmäksi aikaa, huomaa aivan yllättäen, ettei enää edes teekään mieli mitään makeaa. Ennemminkin alkaa ällöttää ajatus suklaasta tai toffeesta. Ei mun nytkään tee oikeastaan mieli karkkia, mutta tää energittömyys ja sen syy vaivaa. Mitä jos mun lusmuus johtuukin juuri siitä makean puutteesta? Mun kroppani (ja mieleni) on tottunut saamaan karkkia tietyin väliajoin, ja nyt kun niin ei olekaan tapahtunut, mä oon alkanut luhistua.
Mun syömäni energian määrä on pienempi kuin aiemmin, mutten mä sitä kulutakaan mitenkään aivan hullun lailla. Vai onkohan tää anemiaa? Voisin siis joko käydä piikitysvisiitillä labrassa tai sitten vierailla kaupan karkkihyllyllä. Viikonloppuna voisi myös juhlistaa kesän alkua pienellä piknikillä, jos vaan saan muutaman iloisen sutturan innostumaan ajatuksesta. Sekin olis aika makeaa!
Tästä tulee rankka päätös. Ehkä mä teen nää kaikki.