Keskiviikkoiltana tunsin vatsassani pientä kipua. Otin särkylääkkeen ja menin nukkumaan.
Torstaina aamuyöstä heräsin järkyttävään kipuun ja kamalaan janoon, tuntui etten saanut henkeä, mut juotavaa oli saatava. En päässyt edes keittiöön asti kun silmissä pimeni ja jalat pettivät alta, vaikkei matka 30 neliöisessä asunnossa ole pitkä sängyn ja keittiön kraanan välillä. Kahdesti sama homma. Jossain kohtaa heräsin yhtäkkiä keittiön lattialta, olin polvillani jalat kaksinkerroin ja hakkasin päätäni uuniin. En tiedä mihin heräsin, nukuinko edes, sattui vaan. Kompuroin sänkyyn ja toivoin oloni paranevan.
En tiedä nukuinko aamun ja yöllisen veden-yritys-hakumatkan välillä ollenkaan. Muistan vain että sattui. 08:26 en kestänyt enempää ja soitin ambulanssin. Muistikuvat on melko tarkkoja ambulanssimiesten saapumisesta ja ambulanssiin kävelemisestä, näin vain sumeaa, mut pysyin omin jaloin pystyssä, kun molemmilla puolilla oli joku tukemassa, muistan joitain repliikkejäkin.
Seuraavat tunnit on hämärän peitossa. Tiedän, että saavuin kaupungin sairaalaan, vaihdoin vuodetta, ensiavussa mut tutki ensin kaksi hoitajaa, sitten lääkäri. Verikokeita, virtsanäyte, verenpaineenmittausta. Oli rauhallista ja hiljaista, enää ei sattunut. Tipan sain jo ambulanssissa, ensiavussa ehkä jotain kipulääkettä. Nukuin. Heräsin, kun joku tuli sanomaan että mut siirretään TYKSiin.
Matkalla tien epätasaisuudet tuntuivat ilkeinä iskuina vatsaan. Odotin vain, että pääsisin sairaalaan sisään ja vuoteeseen. Uudelleen ensiapuun, verikokeita, virtsanäyte, verenpaine. Ensin hoitajat, sitten lääkäri. Enempää en muista.
Torstain ja perjantain tapahtumat on mielessä aika sekavia. Tiedän, että kirurgi tutki mut jossain vaiheessa, sitten gynekologi. Myöhemmin vielä toinen gynekologi. Olin varma, että kuolen siihen toiseen tutkimukseen. En tiedä tapahtuiko se torstaina vai perjantaina, mut pian tutkimuksen jälkeen pääsin leikkaukseen. En edes ehtinyt jännittää ekaa leikkaustani. Jälkeenpäin sain vasta kuulla, että ihmiset jännitävät nukuttamistakin yleensä tai ainakin heräämistä siitä. Se vaan tapahtui niin nopeaan, etten ehtinyt edes miettiä sitä.
Lauantain olin aika lailla hyväntuulinen ja sain syötyä. Sunnuntai meni vuoteessa, oksetti ja heikotti. Pääsin tänään kotiin. Sain sairaslomaa koulusta, just nyt kun on tenttejä. Tosi mahtava ajoitus. Oon vanhempien luona nyt vuodepotilaana. Tulin koneelle lukemaan sähköpostit. Yritin sitä jo aikaisemmin, mut tietokoneen ruudun katsominen laukaisi huonon olon, eikä kuva ollut mun silmissäni sopusuhtainen. Vuodeosastollakaan en pystynyt lukemaan lehtiä, kuvat ja tekstit näyttivät vääristyneiltä.
Sairaskertomuksesta toivottavasti selviää, mitä tapahtui milloinkin. Ehkä mun päänikin vielä osaa koota tän tapahtumaketjun osaset oikeille paikoilleen.