Pääsiäinen on ohi ja loman viimeistä päivää viedään.
Perinteiset pääsiäisen paastoilut muuttuivatkin pääsiäisen possuiluiksi. Koko viikonloppu oli jatkuvaa puputtamista. Massu näyttää vieläkin siltä kuin olisin niellyt jalkapallon. Edellisestä kotivisiitistä olin laihtunut, mut satavarmasti oon saanut kaiken sen takaisin viimeisen kolmen päivän aikana, ehkä jopa kaksinkerroin. Muutaman appelsiini-suklaapullan olisin voinut jättää syömättä, mut kun ne oli niin hyviä, niin en jättänyt. No ainakin pärjään seuraavaan kertaan, niin kuin otsotkin pärjää seuraavaan kevääseen.
Jeei! Iskä oli piilottanut meille pääsiäismunia. Me pikkupallerot saatiin sunnuntaina etsiä niitä ruuan jälkeen. Onneksi munakeiju oli ollut suojeluspuuhissa, muutenhan meidän villieläin olis saattanut löytää ne ja syödä, niin kuin se teki pikkusiskon suklaajoulukalenterille pari vuotta sitten. Yks suttura sai naurukohtauksen kun 15-, 21- ja 22-vuotiaille lapsille piilotetaan vielä pääsiäismunia. Hänen mielestään se oli turhaa ja naurettavaa. Ja vielä mitä! Eihän pääsiäinen olis edes pääsiäinen ilman sitä lapsellisen ihanaa jännityksen ja löytämisen iloa, jonka saa munien etsimisestä ja yllätysten saamisesta.
Eilen otin yhden askeleen lähemmäs kesätyöpaikkaa. Nyt vaan odotan, milloin ne soittaa ja kertoo, koska voin aloittaa. Kyllä ne soittaa. Tuttu juttu.