To be is to do ja to do is to be

Niin paljon tekemistä, etten tiedä mistä aloittaisi. Eikä tää edes ole saamattomuutta, vaan pelkkää päättämättömyyttä!

Toisaalta voisin tehdä vaikka mitä, mutta mikään mitä haluan tehdä, ei ole mun Tee nää -listalla. Tai tavallaan ne on siinä, muttei oikeesti, koska mun on priorisoitava asiat, ja suurin osa kivoista asioista on tärkeysjärjestyksessä kuussa, ja jos mä kirjaisin ne asiat Tee nää -listaan, niin mä tuntisin huonoa omaatuntoa siitä, että saisin niin helposti yliviivattua siitä listasta asioita ilman, että todella oisin tehnyt jotain tosi tärkeetä. Eli aika vaikeeta. Ja sit käy näin, että mä vaan pohdin, mietin, harkitsen ja arvioin mitä teen, missä järjestyksessä ja miten, ja lopulta siltikin päädyn tekemään jotain ihan muuta! Eli siis en mitään.

No vähän oon sentään jo tänään tehnyt. Tee nää -listan näkymättömistä kohdista voin yliviivata ainakin
– suklaakeksien leipominen (+ syöminen :P)
– mielikuvitusystävän kanssa keppostelu
– (melko turhan) s-postin lähettäminen
– kahden asunnon piirtäminen ja sisustaminen

Jos nyt saisin s-postia, niin olis kiva. Jos kävisin lenkillä, olis kiva. Jos saisin luettua ens viikon tenttiin kunnolla, niin olis superkiva. Ja sit jos vielä valmistelisin huomisen tunnin oikein huolella, niin sithän mä voisin jo olla aika ylpee. Sitten, jos aikaa jää, mä voisin vielä kirjottaa yhen esseen, joka oikeastaan on aika kiva, eli ei paha. Nää on kyllä aika To do -juttuja kaikki, mut suunnittelu on puoliruokaa ja kohta ne on valmiita. Ja mun on nälkä.