Mä sain asuntotarjouksen ja sitten hylkäsin sen. Suunnilleen puol tuntia meni siihen kun selasin hiirellä hylkää tarjous ja hyväksy tarjous -painikkeiden välillä.
Kuinka ahdistavaa voikaan olla miettiä, että otanko mä tän vai hylkäänkö, mitä hyviä puolia tässä on ja mitä huonoja verrattuna nykyiseen. Ja aaaarrhhg! Ehkä se miettiminen kuitenkin oli vaan se rankka osa; kun päätös oli valmis, se klikkaaminen tuntui helpolta. Ja musta tuntuu, et jos tää olis ollut väärä päätös, niin tarjouksen hylkäämisen jälkeen varmaan olis iskenyt kauhee morkkis ja ahdistus ja halu palata takaisin siihen hetkeen, kun sekä hylkää että hyväksy tarjoukset oli vielä mahdollisia. Mut sellasta oloa ei tullut, joten päätös oli oikea.
Ja nyt varmuuden vuoksi vielä todistan itelleni, et tein oikean päätöksen. Se asunto oli pieni: kun on tottunut 30 neliöön, niin yhtäkkiä kun joutuisikin ahtautumaan 23 neliöön, saattais alkaa ahdistaa. Ei pyörävarastoa, eikä muutakaan varastotilaa, jotka nykyisen asunnon yhteydessä on. Ei metsää eikä lenkkipolkuja lähellä, kuten nykyisessä. No jotain plussiakin oli. Halpa, ei tarttis käyttää bussia koulumatkoilla ja asuntoon ei tarvi hankkia verkkoyhteyttä. Kyllä noi miinukset ehdottomasti painaa enemmän kuin plussat.
Mut päällimmäisenä mä pidän mielessä, et asuntoja vapautuu keväällä enemmän kuin syksyllä, joten uus tarjous on jo odotettavissa. Ja mä odotan!