Kävin tänään ostoksilla, yhdistetyllä farkut-kengät-laukku-takki-mekko -ostoskierroksella. Vaan mitäpä ostin – en yhtään mitään.
Miksi kaikissa kivan näköisissä kengissä on puolen metrin korko? Miksi pitkähihainen takki näyttää mun päälläni caprihihaiselta takilta? Miksi kaikki mekot on joko tätimäisiä, trikooretkuja, halvan näköisiä tai ylijuhlavia? Okei, löysin yhden tositosi kauniin, mut sen hinta sopi paremmin Hollywood-tähden kukkarolle kuin opiskelijalle, eli se siitä.
Sitten farkut. Miksi sellaset farkut, jotka istuu vyötärön ja lantion kohdilta, loppuu nilkan yläpuolelle? Löytyykö kokoa, jossa vyötärö on sama, mut pituutta enemmän? Ei löydy, ei sellaisia valmisteta. Eipä tietenkään. Oih, farkut, jotka on aivan täydellisen sopivan pituiset. Kun vaan vielä olis kaksinkertainen peba ja muutama uimarengas vyötäröllä, niin ne olis täydelliset.
Laukkujen kohdalla en syytä valmistajia enkä myyjiä – myönnän ihan reilusti olevani nirso. Silti sellaisen uuden, kivan, hyvännäköisen, kivan värisen, käytännöllisen ja sopivan kokoisen tahtoisin.
Joko mä katkon käteni ja jalkani lyhyemmiksi tai lihotan itteeni kymmenellä kilolla. Laukkunirsoutta en osaa poistaa, joten tyydyn vanhoihin.