Toukokuu mulla oli lomaa. Se ei ollut lomaa. Mä luin ja tein ja opiskelin. Nyt mulla on töitä. Tää on lomaa. Ei stressiä, ei ahdistusta vaan akateeminen vapaus ja rento fiilis. Mansikoita ja kahvia. Ja Kummottos, mun sanakirjasuosikkini.
Vaikka mun viimeinen puolitoista kuukautta onkin kulunut lukemiseen, pakotettuun ja ennalta määrättyyn sellaiseen, niin ei se ihan tappoa ole kuitenkaan ollut. Se on niin asenteesta kiinni! Kun on pakko, ei ole kivaa. Jos saa valita, on kivaa. Mun oli pakko, mutta jälestä päin voin myöntää, että kivaa oli. Se on niinku kesän eka mansikka tai auringossa hohtava näkinkenkä, kun löytää uuden hyvän kirjan. Ja isompi mansikka tai hohtavampi näkinkenkä, kun löytää uuden hyvän kirjailijan. Mä löysin muutaman ja iloitsen kuin pieni siili.
Muutama paskakin aina mahtuu joukkoon, mutten valita! Tietää ainakin, ettei lankea toiste samaan ansaan, kun on siellä kerran ollut. Mun ansanani oli Mirkka Rekolen lyriikka, kuka sitä käsittää? Mulle se on samaa kastia Saarikosken kanssa. Mutta Mikael ja Pessi, Raimo Kallio ja maan siirtäminen, Jylhäkallion ylpeys, Leander ja vallankumoukselliset luteet <3