Jos yhdestä kuumeesta parantuminen kestää oikeesti yli kaks kk ni ei hyvää päivää! Tää on niin hauskaa että mä voisin vaikka repiä pääni irti.
Mitä enemmän rautaa mä syön sitä enemmän mun hemoglobiinini lakee. Mikä täs on logiikka? Mitä useemmin mä saan verikokeista huonot tulokset sitä useemmin ne tahtoo mut uudelleen kokeisiin ja sitä enemmän mä menetän verta ja sitä alemmas mun rauta-arvoni taas laskee! Huisia. Tai sitten ei.
Jos mä nyt saan rautaa jo 150 prossaa päivän saantisuosituksesta, niin ei mulla kauheesti ole varaa enää nostaa sen määrää. Mustamakkaralinjalle mä en lähde. Pitäydyn aina aivan übersuperpaljon mieluummin paprika-papu-ruis-persilja-linjalla, kuin että alkaisin taas tehotuotantolihateollisuuden ystäväksi. Vaikkakin oon alkanut miettimään jopa niitä viimeisiä keinoja raudan saamiseksi, niin silti siinä on se sitä paitsi, että mun heikot rauta-arvoni johtuu siitä, ettei rauta imeydy mun kehooni (vereen, elimiin, mihin se sitten tahtookin imeytyä), eikä kyseessä siis ole se, etten mä saisi tarpeeksi rautaa.
Uusi kontrolli (ties kuinka mones, en laske enää) parin viikon päästä, ja sitten saan taas kuulla kuinka alamäessä oon. Toivon kuiteski ylämäkeä kaikki elimet ja silmätkin ristissä.
Oiskohan mansikoissa paljon rautaa… 😛