Mä söin liikaa irtsareita. Ne oli niin hyviä ja ihania ja herkullisia ja tuoksui niin hyvälle ja kun niitä oli niin monta erilaista niin oli otettava hiukan kaikkia, koska irtokarkeissahan on just ideana että on mahdollista saada muutakin kuin vain suklaata tai toffeeta tai hedelmäkarkkeja tai lakritsia tai salmiakkia tai mitä tahansa muuta, kuten vaahtokarkkeja, joita mulla ei nyt ikävä kyllä ollut, ja sen takia sitten oli maistettava vähän kaikkia, irtsariherkkutuulella ei pelkkä toffee tai lakritsi vie karkkinälkää, eikä riitä vaikka veiskin sen karkkinälän, vaan on saatava niitä kaikkia ihania erilaisia makuja ja tuoksuja ja tuntemuksia suussa ja kielen päällä, ja niitä on vaan pakko ottaa vaikka herkkukiintiö olisikin jo täynnä ja sitten niitä vain syö niin pitkään kunnes tulee sen täydellisen mmm:n 😛 jälkeen todellinen yööhh :/.
Lauantaina söin mitä parhaimpia laskiaispullia ystävänpäivän kunniaksi 😛 Oiskohan seuraavaksi sitte vuorossa pääsiäinen?
Mitä muuta iloa juhlapäivistä oikeastaan edes on kuin herkuttelu? Jokaisessa juhlassa on jokin tietty juttu tai useampi tietty juttu, joiden takia sitä juhlaa vietetään. Tai pikemminkin miten sitä juhlaa vietetään. Jos lippujen liehuttelua tai kirkossa käyntiä ei lasketa, niin melkein kaikissa juhlissa ruoka on ”se” juttu. Kävisköhän ihmiset laskiaisena enemmän laskemassa, jos laskiaispullat ei kuuluis juttuun eikä niiden syömiseen siten kuluis aikaa? Tuleeko Runebergista ekana mieleen tortut vai Vänrikki Stoolin tarinat? Mikä on tärkeintä joulussa, mihin kuluu eniten aikaa ja minkä eteen nähdään eniten vaivaa? Mitä olis vappu ilman munkkeja?
Ei mitään. Niin just, ruokaa, ruokaa, ruokaa. En mä muuta ajattelekaan. Ja se herkkuähkykin meni jo ohi 😀