Olen elänyt kauan tummassa surusumussa.
Se kutsuu minua vieläkin lähelleen ja
kietoo tummaan syleilyyn.
Hänen varjonsa on luonani öisin.
En pelkää sitä, mutta kaipaan muutakin.
Mietin, onko minulla oikeus ja mahdollisuus vielä
elää, rakastaa ja tuntea… täysillä.
Sieluni kiihkeä… raju ja hellä puoli aaltoilee minussa.
Menneeseen ei voi palata, tulevaisuus on vielä peitossa…
tämä hetki..jokainen tekee valinnan.. Elämänjano vie eteenpäin.
Uskaltaako luottaa ihmiseen.. voiko kunnioittaa…voiko koskettaa..
heittäytyä… hyvässä D/s suhteessa kumpikin saa jotain..
henkinen ja fyysinen kosketus myös sielujen kosketus
***
Sytytit tuleni.. herätit henkiin sen
minkä luulin sammuneen jo minussa.
Jätit tyhjyyteen ja yksin.
Vai jätitkö sittenkään… mietin.
Tunnen pimeyden ympärilläni, hapuilen.. en näe polkua…
mutta samalla tunnen pimeyden pehmeän kutsun.
Kaksi polkua – samanarvoista kutsuu minua
toinen henkinen ja toinen fyysinen
kumpi on minua varten… kummatkin ehkä.
Mutta miten se on mahdollista…
valkoinen ja musta minussa.
Kuljen reunalla, olen kulkenut aina.
Pidätkö kädestäni?
***
Oli aika jolloin mietin, voiko naisen sielua kukaan täysin kesyttää…
no mietin sitä vieläkin..
mutta voiko sielu olla vapaa jos sydän palaa…
________________
Sydän, sielu ja tunne.
aka Senza