Tuijotti ovea pieni kissa, oli aivan hädissään.
> Minä se täällä, avatkaa
ovi, onhan jo pimeää.
> On nälkä ja jano, unikin jo, minua
paleltaa.
> Tuo metsäkin huokuu pelottavasti, on jo kuurassa maa.
>
> Ovi aukeni silloin, kun mansikat tuoksui, säteili taivas ja maa. Ilo
kaikui kallion kupeelta, sirkat soitteli viuluaan.
> Aurinko hitsasi
ahjossaan, lintujen kuoro soi.
> Kelli kissa nurmella selällään ja onnen
maljasta joi.
>
> Nyt pysyy ovi suljettuna, nukkuu portailla
vainaja.
> Sillä jäätynyt pisara poskellaan ja silmät suljettuna.
>
Se pisara hyljätyn kyynel on, se itkunsa itkenyt on.
> Vain yksi ovi
armahti hyljätyn, pääsi lämpöön ja valohon.
>
> Nyt kissojen
taivaassa hyljätty, siellä kyynel on pyyhitty pois. Saa nukkua helmassa
armahtajan, mikä parempi olla vois.
> Via dolorosa oli viimeinen polku
kesäisen lemmikin.
> Muistele lähditkö mökiltä Sinä puhtain
sydämin.
>
> -Liisa Aaltonen-
[IMG 971633]