”Veljet monilta saarilta, meidän täytyy pitää silmämme auki ja päämme selkeänä, sillä papalagien sana maistuu makealta banaanilta, mutta siinä piilee monia keihäitä, joilla he haluaisivat tappaa kaiken valomme ja ilomme. Älkäämme koskaan unohtako, että Suuren Hengen tavaroiden lisäksi tarvitsemme vain vähän muita tavaroita. Hän on antanut meille silmät,joilla nähdä tavaransa. Eikä ihmisen ikä riitä niiden kaikkien näkemiseen. Ja suurimman valheensa papalagit ovat laskeneet suustaan uskotellessaan, että Suuren Hengen tavarat ovat hyödyttömiä ja heidän omat tavaransa hvin hyödyllisiä, paljon hyödyllisempiä. Heidän lukemattomat tavaransa, jotka säihkyvät ja säkenöivät, jotka vetävät katseen ja ihmiset puoleensa, eivät ole kaunistaneet yhdenkään papalagin vartaloa, eivät ole kirkastaneet heidän katseitaan tai vahvistaneet heidän järkeään. Ei heidän tavaroistaan siis ole mitään hyötyä, ja heidän puheensa meille sekä tunkeilevuutensa ovat pahasta hengestä, ja myrkky tihkuu heidän ajatuksistaan.”
”Papalagit haluaisivat nyt tuoda meille aarteensa, tavarat, jotta mekin rikastuisimme. Mutta nämä tavaratpa eivät olemuuta kuin myrkkynuolia, jotka rintaan osuessaan tappavat.>>Meidän täytyy pakolla luoda heille tarpeita>>, kuulin erään maamme hyvin tuntevan miehen sanovan. Tarpeet – ne ovat tavaroita. >>Näin he tulevat työhaluisemmiksi>>, sanoi viisas mies myöhemmin. Hänen mielestään meidän tulisi luovuttaa kättemme voima tavaroiden tekemiseen; tehdä tavaroita itsellemme, mutta ensi sijassa papalageille. Meistäkin he tahtovat tehdä väsyneitä, harmaita ja koukkuselkäisiä.”