Bloody sunday

Voi vittu, miten sitä voikin heti aamusta joutua sellaisen raivon valtaan, että koko edessä oleva päivä tuntuu toivottomalta ja synkältä. Ensin heräät jo ihan konkreettisestikin synkkään ja harmaaseen aamuun väsyneenä, päänsärkyisenä ja niin janoisena, että nahkea kieli raapii vielä nahkeampaa kitalakea ja matka vesihanalle tuntuu pidemmältä, kuin koskaan. Tämän jälkeen noin vartin sisään käy tapahtumasarja, jonka jälkeen istut lattialla ja haluat murhata jonkun. Ihan kenet tahansa.

Ensinnäkin minun oli pakko nousta, koska oli viimeinkin pyykkipäivä. Koska meidän talon pyykkitupa on aina ihan tukkeessa, ehtii yleensä pyykkiä kertyä ihan helvetisti seuraavalle mahdolliselle vuorolle, jonka saa itselleen listalta kiilattua. Näin siis nytkin. Olin varautunut pesemään kolme koneellista ja jotain olisi ehkä jäänyt pesemättäkin.

Minä lajittelen pyykit tummiin ja vaaleisiin (ja tarvittaessa punaisiin) kippaamalla ne kaikki olohuoneen lattialle ja tekemällä siitä kasoja. Tein kiltisti tämän toimenpiteen ja otin mukaani kellariin yhden koneellisen tummia pyykkejä. Pesutuvan ovessa on lappu: Tiedoksi pyykkäreille, että pesukone on rikki. Korjaaja tilattu. Lappu oli punaisella kirjoitettu, mutta minä näin punaista ihan muutenkin. Kärsivällisesti varasin listalta uuden vuoron ensi viikon keskiviikolle, jolloin todella toivon, että se vitun korjaaja on saanut sen vitun koneen kuntoon, ettei minun tarvii mennä tappamaan ketään. Raahustin pyykkeineni takaisin yläkertaan savun noustessa korvista. Ja vittusaatana kaikista muistakin ruumiinaukoista.

Menin vessaan ja kappas, onhan minulla yksi ruumiinaukko, josta ei tule savua, vaan puolukkaa! Voi jumalauta. Olin unohtanut kuukkarit. Tiedänhän minä, koska ne tulee, kun syön pillereitä, mutta jotenkin se nyt vain oli haihtunut mielestäni. Koska olen kova kuljeskelemaan ilman pikkareita kotona ja kesällä muuallakin, jouduin riisumaan housut, koikkelehtimaan pikkarilaarille (joka uhkaa ehtyä vallan, koska en ole päässyt sinne pyykille) ja asentamaan niihin sitten erinäisiä puolukkapäivien peruselementtejä ja kiskomaan sitten taas kotipöksyt uudelleen jalkaan tulitikkulaatikon kokoisessa huussissani.

Koska minä en äsken vielä tiennyt, että minulla on kuukkarit, minua ei myöskään koskenut mihinkään. Nyt, kun tiedän, minua koskee helvetillisesti ja alapääni tuntuu sementtiin valetulta ja sieltä tuntuu pyrkivän ulos koripallo varmaan telineineen päivineen (ei sillä, että muistaisin tunkeneeni sinne moista). Olen myös aivan saatanan nälissäni ja koska en eilen vaivautunut kauppaan, kaappini huutaa tyhjyyttään ja ainut syötäväksi jotenkuten kelpaava tuote oli puuro, jota sitten keitin. Laitoin siihen liikaa hiutaleita ja nyt minulla on tuossa kulhossa köntillinen laastia puolukkahillon kera (ihan peräti OIKEAA puolukkahilloa, en kaapinut sitä housuistani).

Koska tajusin juuri, että nyt on isänpäivä, eikä pikkukaupatkaan ole auki, joudun lähtemään johonkin vitun huoltoasemalle tönimään otsassani kasvavalla kyrvällä muita yhtä urpoja, jotka eivät tajunneet käydä kaupassa eilen, jos haluan syödä tänään muutakin, kuin laastia (multa loppu hillokin. Se kaupan hillo, ei oma). Ensin pitää käyttää kuitenkin koira lenkillä. Voi jumalauta.

Minuun koskee, olen raivoissani, väsynyt ja nuutunut ja haluan tappaa jonkun, eikä mulloo puhtaita vaatteita. Olohuoneeni lattia on kansoittunut pyykeistä. Lisäksi minua panettaa niin paljon, että saan luultavimmin tuomion raiskausmurhasta. Koska kukaan ei halua minua ristikseen, enkö voisi vaan löysätä vähän pipoa ja liukua irtosuhteiden ihanaan maailmaan ja saada helpotuksen tuskalliseen olotilaani?! Tosin kun mietin tarkemmin, kuka haluaa nussia ylipainoista, hassahtaneen näköistä silmäpussiakkaa, jolla on puolukkapäivät...!? No ei kukaan.

Simpura!