Heilapuolen juhannus

No niin. Minun juhannus ei enää ammota tyhjänä edessä. Eilen se vielä ammotti. Sitten tein hieman päätöksiä. Olis ollut ehkä sittenkin kiva lähteä tyttöjen kanssa sinne Himokselle, mutta toisaalta se ajatus kuullostaa kivalta vain sen takia, että ne tekee sinne ihanan road tripin pikkuautolla ja sellainen on minusta aina niin kovin houkuttelevaa. En silti edelleenkään viehäty kosteassa teltassa nukkumisesta, kamojeni raahaamisesta ympäriinsä, jottei niitä pöllitä, metelistä 24/7, alkeellisesta vessa- ja peseytymiskulttuurista, enkä riitelemisestä kuppaisella leirintäalueella, jonka jälkeen kaikki lähtee eri suuntiin ja auton avaimet on vaan yhdellä tyypillä (jonka kanssa tuli otettua yhteen kaikkein pahiten).

Menen siis Varkauteen tuttavapariskunnan hoteisiin. Miinuksena on se, että joudun laittamaan Welmun siellä päässä hoitolaan, koska niillä tuttavilla on neljä koiraa, kuusi kissaa ja kaikki mahdolliset nilviäiset, matelijat, kipittäjät ja siilit, mitä vaan voi olla. Welmu sekoaisi siellä, joten suojelen sen mielenterveyttä ja vien sen jonkun tädin hoiviin. Vähän säälittää, mutta Welmulla meni viimeksikin hoitolassa ihan hyvin. Muiden pitäessä lähikopeissa hillitöntä haukkukuoroa, Welmu istui lauhkeana pilttuussaan kuono kiinni ja äitiä odottaen.

Toisena miinuksena ehkä on se, että sinne mahdollisesti tulee pelkkiä pariskuntia ja minusta tuntuu, että kun tarpeeksi pariskuntia on paikalla, minua aletaan katsoa alta kulmien ja miettiä, mikä tossa muijassa on vialla (paitsi kyseenalainen ulkomuoto ja myöskin runsaanlainen muotojen määrä), kun se ei ole löytänyt itselleen kylkiäistä. Toisaalta tässähän voi olla plussana se, että vihdoinkin se selviää minulle, miksi niin on!

Voipi kyllä olla, että kun tulen juhannuksenvietosta takaisin, olen niin alkoholisoitunut, että minua ei voisi vähempää kiinnostaa liiat muodot, pariutumattomuus tai koiran mielenterveys. On nimittäin toi alkoholisoituminen nyt jo aika hyvässä vireessä. Tosin pidättäydyin eilen reippaasti jatkamasta lähikapakasta enää keskustaan ja hiippailin kiltisti kotiin lukemaan. Toisin sanoen mulla on lupa jatkaa hillitöntä läträämistä heti huomenna.

Kosteaa juhannusta minulle!