Jos jonkinlaista fantasiaa

Minoon reipas koululainen. Mitä nyt vähän alavireinen ja pedofiili-taipumuksella varustettu. Ja yläpäästään kipiä. En kyllä tosta reippaastakaan loppujen lopuksi tiedä. No, koululainen olen enivei.

Minähän lähinnä käyn täällä valittamassa. Niuruan blogissa milloin mistäkin. Yleensä kuukautisista, puutteesta, sairaanloisesta syömisestäni tai yleisestä vitutuksesta, joka yleensä juontaa juurensa minun ah, niin tavattoman hyvästä tuuristani. Saatan ehkä valittaa vähän tälläkin kertaa, mutta lupaan kääntää ainakin puutteen positiiviseksi jutuksi!

Minun hartiat on oikeasti ihan kauhean kipeät. Kipu on levinny jo tuonne käsivarsien alle selkäpuolelle ja kylkiin. Ainakin vasemmalla puolella. Suurimman osan ajasta tuntuu, että hartiat ja niiden lähiseutu on joko tulessa tai syväjäässä. Koskee kaiken aikaa. Meinasin tänään lähteä ekan tunnin jälkeen koulusta kotiin, kun koski ja oli sellanen huono olo. Jäin kuitenkin, joten ehkä olenki sitte vähän reipas. Välillä ei voi pyöritelläkään käsiä ja hartioita, ku rupeaa huimaamaan ja oksettamaan. En enää uskalla syödä noita Dolaneita, kun niissä on parasetamolia ja minusta tuntuu, ettei se oikein sovi mulle ja kaiken lisäksi Dolanit on ihan paskoja lääkkeitä muutenkin, minua ne ei oikein auta. Minen vaan jaksasi mennä taas lääkäriin uikuttamaan näistä. Yritän ojennella näitä ja olla hiljaa. Olen hiljaa siinäki vaiheessa (niin varmaan!), ku mahani viimein kärähtää puhki jatkuvasta iboprofeenin napsimisesta.

No mutta. Kuten sanottu, olen edelleen kauhean kovasti puutteessa. Välillä jo hieman häilyn olossa, että olen muka tottunut saamattomuuteen, mutta kissanvillat minä mitään ole tottunu. Nöyrryn tähän vain olosuhteiden pakosta ja omien (moralististen ja turhan kireiden) periaatteitteni takia. Niinpä pidin tänään vähän hauskaa koulussa. Minun kanssa samassa ryhmässä muutamalla tunnilla on ukrainalaissyntyinen, minua ainakin neljä vuotta nuorempi jannu. Se on hirmuisen suloinen. Niinpä minä tänään vähän katselin sitä sillä silmällä ja pyörittelin päässäni ties mitä.

Kaikki alkoi siitä, kun minä jouduin sen jannun pariksi yhdessä tehtävässä. Meidän piti etsiä vapaa tietokone koululta ja kuljin sitten pitkin käytäviä sen jannun perässä ja haistoin sen iiiiihanan partaveden tuoksun ja kiihko veti minut pauloihinsa. Voi, miten hyvälle se jannu tuoksui! Minun teki mieli työntää pää sen paidan sisään, mutta en sitte kuitenkaan toteuttanu tätä mielitekoa. Kuuntelin sen pojan ääntä ja se oli kuin samettia. Sen ässät suhahteli, kuin lähijunat kesäyössä ja sen iho oli kuin silkkiä. Se oli ihanasti ruskettunut ja sen silmissä oli niiiiin kovin viaton ilme. Kulutin lopputunnin siihen, että kuvittelin mitä tekisin mokomalle jannuparalle makkarissa. Tunti kului varsin rattoisasti.

Harmi, että kaikissa ryhmissä ei ole miespuolisia opiskelijoita. Parilla tunnilla minun kanssa on yksi jannu, mutta ikävä kyllä sillä on voileivän kokosia mustapäitä naamassa ja se on pessy hampaat viimeeksi ehkä viime vuoden puolella, jos silloinkaan. Hän ei suorastaan kirvoita minua seksuaalisiin kuvitelmiin kanssaan, ei. Ehkä on parempikin, että edes jollain tunnilla keskityn opiskelemaan, enkä paneksimaan pitkin koulua kuvitelmissani.

Ainiin, minun laihutuskuuri sujuu oikein hyvin. Koulussa oli niin pahaa ruokaa, että söin suurimmaksi osaksi salaattia. Kotiin tultua söin eh... eiliset popkornien ja irttareiden jämät. Siis pakkohan ne oli syödä. EIHÄN NIITÄ VOI JÄTTÄÄ MIHKÄÄN SEISOMAAN, SAATI HEITTÄÄ ROSKIIN!. Eikä niitä ollu paljoo. Muutamia hassuja kappaleita. Ikävää sinänsä on se, että minun tekee niin paljon mieli kanttarellikastiketta, etten voi ajatella muuta ja mun pitäis lukea huomiseen lääkehoidon tenttiin.

Hittolainen. Jos minusta ei kuulu, oon tukehtunu kuolaan kanttarellifantasioideni takia.

Ps. Oonkohan minä sellanen pervo, kun puhun seksi- ja sienifantasioista samassa merkinnässä...!!?