Kalkkiksesta alkkikseksi

On tää jumalauta tuskallista. Kyläileminen darrassa. Masentaa, olo on likainen, puhtaat pikkarit loppui kesken ja pelkkä pakaaseihin vilkaiseminen saa vaikeroimaan, kun tiedän, että minun pitää oikeasti roikottaa tuo sekalainen kassirykelmä bussiautoon iltapäivällä. Muutenkin ajatus bussiautosta saa jo valmiiksi pahoinvoivaksi. Voi kusi.

Koikkelehdin aika railakasta liskohumppaa viime yönä. Näin sekopäisiä unia, joissa vallitsi outo tunnelma ja olin vähän väliä hereillä ainakin aamupuolella yötä. Kaiken kukkuraksi tänään on jatkettava rilluamista. Muutuin siis yhtäkkiä mummonunnasta alituiseen tenuttavaksi ja päissään ympäri kyliä pyöriväksi lirkuttavaksi vampiksi. Hmph. Odotan innolla, minkälaisia aivotuksia alkoholi tällä kertaa kuupassani saa. Yleensä ne lähentelee astetta "nero" tai vähintäänkin "ruudinkeksijä".

Olen ennenkin niurunnu tästä. Siitä, mitä alkoholi minussa saa aikaan. Varsinkin seuraavan päivän tunnelmista olen saattanut mainita joitakin kertoja. No mutta kertaushan on opintojen äiti, joten jatkan jo hyväksi toteamaani linjaa. Siis juttuhan on niin, että kännissä olen ihana pinsessa, laiha ja seksikäs keitaalla keimaileva afrodite, parhaille yksilöille ahtaan ansansa avaava rakkauden suurlähettiläs, hauskoine juttuineen ja asiantuntijalausuntoineen loistava yhden naisen aivoriihi ja kaikkien syvästi rakastama ja palvoma pieni ja suloinen Maisulainen.

Miten helvetissä seuraavana päivänä sitten voi herätä susirumana läskinä, yksin ja epävarmana, pahoilla mielin ja maailman hylkäämänä harmaana kantturana, joka on edellisenä iltana jenkkakahvat hetkuen rullannut menemään vailla huolta tai murhetta? Voisko joku kenties keksiä sellasen alkoholin, joka jättää humalaeuforian armollisesti päälle hieman pidemmäksi aikaa, jotta uhriparalla on aikaa totutella karuun todellisuuteen ilman, että se läväyttää päin naamaa niin raa'asti, kuin yleensä.

Useimmiten juttu nimittäin on niin, että herään humalaa seuraavana aamuna edellä kuvaillun kaltaisena hirviönä, pelkään seuraavat kolme päivää omaa peilikuvaani, kodinkoneita, naapurin Seppoa ja ääniä päässäni ja pääsen taas hitaasti ja tuskallisesti kiinni arkeen, vallitsevaan todellisuuteen ja faktoihin ja ehdin juuri sinuiksi itseni kanssa, kunnes on aika vetää taas seuraavat kännit ja aloittaa koko oravanpyörä alusta. On tää alkoholistin elämä epäreilua. Taidan mummoutua uudelleen.

Sinänsä tämä on vain yleistä pohdintaa, että vaikka olen rillunnut koko viikonlopun, olen ihmeen hyvässä kuosissa. Vähän vain väsyttää ja olo on alavireinen sen kaiken käkättämisen jälkeen. Yleisen pohdinnan lisäksi tämä on ehkä vähän myös huomisen pelkoa, koska en muista, koska olen viimeeksi tenuttanut näin paljon ja koska olen tähän mennessä selvinnyt näin vähällä, onnistun mitä luultavimmin hommaamaan tänään itselleni kaikkien aikojen morgan freemanin ja huomenna anon armoa maailmalta ja matelen sen faktan edessä, että keskiviikkoaamuna on selvittävä töihin pyllyjä kuuraamaan, vaikka sitten katkon kautta.

Iiiih. Sitä odotellessa.