Lähtölaskenta

Oikeasti, tällä helvetin räkälimahommelilla on alle vuorokausi aikaa häipyä elimistöstäni. Minulla on huomiseksi suuria suunnitelmia.

Kalat 20.2. - 20.3.

Ahkerana ja puurtavana työmyyränä sinun pitäisi huolehtia tänään kunnostasi paremmin. Vähennä kahvia ja muita nautintoaineita. Muista levätä.

Ahkera ja puurtava työmyyrä?! Minäkö?! *huutonaurua* Ja siis mitä kahvia? Minen juo kahvia. Nautintoaineita meinasin ottaa vasta huomenna, mikäli tämä viemäri-fiilis vaan lähtee. Ja voi kyllä, olen levännyt. Olen istunut kuuliaisena koko päivän neljän seinän sisällä. Tai oikeastaan maannut. Olen särpinyt hunajateetä ja finreksiniä vuorotellen. Olen tarkkaillut oloani hysteerisesti. Ihan ku se ois nyt armottoman retkottamisen jälkeen pikkiriikkisen parempi.

Huomenna olis siis tarkoitus pitkästä aikaa ulostautua kaverin kanssa Helsingin yöhön mulkkaamaan tarjontaa. Siis minähän olen vähän niiku joka viikonloppu mulkannu tarjontaa millon missäkin, mutta tämän kyseessä olevan ystävän kanssa ei olla pitkään aikaan tehty sitä kahdestaan, joten nyt ois ollu siihen niin hyvä tilaisuus. Seliseli... No mutta. Olen mukamas pyhästi luvannut, etten lähde kipiänä mihkään. Arvelisin kuitenki, että huomenna olen niin kyrsiintyny tähän kotona kökkimiseen, että lähen kaikesta huolimatta baariin ja sitte ihmiset kattoo että hyi tota akkaa ku sillon rinnus ihan rä'ässä ja nenä sierrettyny ja punanen ku petteri-porolla konsanaa. Voin siis kuvitella, että menen baariin ja kuvittelen näyttäväni hyvältä korkeissa koroissa ja mukamas sierrettyneen nenän peittävässä meikissä, joka näyttää maalipensselillä levitetyltä ja vaatii kolan tai ainakin lapion, jotta sen saa pois.

Yritän ehkäistä sierrettymistä ryystämällä. Niistäminen sierrettää. Sitte nenästä lähtee nahkaa ja se on ihan kirvelevä ja ennen kaikkea kovin punainen ja hallitsee niin ollen koko naamaa. Ikävä kyllä ryystäminen ei ole niin tehokasta, kuin niistäminen ja niinpä minulle kävi äsken niin, että ensin ryystin, sitte aivastin ja tämän tuloksena kymmensenttinen räkäriuku roikui nenästäni. Ehdin karjaista kauhusta ja sitten riuku tipahti paljaalle reidelleni. Läps, riuku sanoi maastoutuessaan.

Ihanaa. Voin tehdä huomenna ton saman baarissa ja menestys miehelässä on taattu. Näen itseni jo sieluni silmin kapakin lavalla viihdyttämässä ihmisiä räkätappi joka rööristä sojottaen ja pyörittäen ja heitellen niitä ilman käsiä yleisön joukkoon. Pian kaikki haluavat osansa tuosta hassunhauskasta eritteestä, jota suipahtelee Maijan nenästä ja itse artistihan osaa muotoilla siitä hyppynarun, tekokiklun ja Marin Drockilan pikkupisneksen syrjäyttävän kynttiläsarjan.

Voihan vitun ikenet.