Nakit ja Siwan kassit

Voi itku. Kirjaimellisesti.

Niin kuin edellisestä merkinnästäni voi varmaan päätellä, olen aika surullinen. Surullisena ja ahdistuneena itken kovin helposti ja paljon. Koska olin eilen iltavuorossa töissä ja poikkeuksellisesti meitä oli vuorossa kaksi, en voinu töissä ruveta poraamaan, vaan piti painaa kyyneleet takaisin ja purra hammasta. Onnistuinkin, vaikka jossain vaiheessa itketti niin paljon, että koko naamaa pakotti. Ajattelin koko ajan, että sitte ku pääsen kotiin, voin itkeä niin paljon, ku huvittaa. Niinpä kyyneleet tulivat jo kotimatkalla. Poljin ja ryystin samalla räkää ja annoin kyynelien pursua silmistä. Onneksi kukaan ei ajanu minun takana. Se ois voinu luulla, että sataa!

Kotona itkin lisää. Istuin lattialla ja itkin, kuin pienet lapset. Itkin surkeaa kohtaloani ja paskaa elämääni ja ikävääni toista kohtaan. Itkin ainakin tunnin. Iltapesulla katsoin lohduttomana peilistä näkyvää naamaa; suu vollottavassa irvistyksessä, iho punainen ja läikikäs ja silmät aivan jumalattoman turvonneet. Koska halusin ehdottomasti maksimoida mahdollisen turvotuksen aamulla, söin sängyssä kolmasosapussillisen juustonaksuja.

Ja niinpä aamulla näytin surumieliseltä kiinalaiselta. Luomet olivat kauttaaltaan aivan nakkien näköiset ja lisäksi silmien ulkoreunoilla roikkuivat kammottavat pussukat. Näin hädintuskin eteeni. Kippasin vauhdilla pari pikkulusikkaa jääkaappiin kylmentymään ja yritin sitten tehdä aamutoimia ne lusikat silmillä. Niistä ei ollut juurikaan apua. Jouduin lähtemään töihin elefanttitautisen alkoholistihirviön näköisenä. Matkalla elättelin toiveita, että varmaan polkiessa käyvä viileä ilmavirta tasaannuttaa luomet. Kissanvillat. Nou houp. Onneksi kukaan ei kysynyt mitään ja lisäksi sain lymyillä koko päivän keittiössä.

Paska juttu sinänsä on se, että minun tekee nytkin mieli itkeä ihan helvetisti lisää, mutta koska minun pitäis olla tunnin päästä Weeruskassa ja mulla on vielä pyyhe päässä ja pylly paljaana, taidan jättää sen iltaan tai jopa huomiseen, jolloin minulla on vapaa ja voin pitää rattoisan päänseinäänhakkaamis- ja karjumispäivän, joka on aina yhtä rentouttava vaihtoehto.