Olen uskomattoman jalo ihminen

Annoin tälle hienolle vuorokaudelle mahdollisuuden päättyä vielä hienomapana.

En niellyt vessanlampun tempausta. Niinpä keksin yhden siiderin höystämänä ruveta ronkkimaan sitä, koska muistin yllättäen, että minulla ehkä sittenkin on varalamppuja.

Lyön vaikka vetoa, että joku mies on suunnitellut tuon lampun. Ensinnäkin se on ajalta ennen Elvistä, Jeesus Nasaretilaista ja sähköä. En nyt tässä pysty kuvailemaan lampun rakennetta niin, että kukaan älyäisi sepustuksestani yhtään mitään, mutta kaikkinensa tuo on paskin lamppu, johon olen törmännyt.

Rieskoin siis lamppuparkaa pimeässä huussissa keittiöjakkaralla seisten. Pointtina oli saada ihmeellinen suppilonmuotoinen kupu pois lampusta, jotta pääsin käsiksi varsinaisiin lamppuihin. Rieskoin aikani. Sitten hain apuun veitsen. Ja Villeroy&Boch hoiti homman kotiin! Sain kuvun viimein pois! Tosin koko lamppusysteemi laaksahti muutamaksi erilliseksi palaksi ja ilmeisesti niin ei olisi kuulunut käydä, mutta kävipä nyt kuitenkin.

Menin tavaralaatikolle. Tavaralaatikossa on tavaroita, kuten varalamppuja. Vääränlaisia varalamppuja. Vittu. Pihistin lopulta keittiön pöytälampusta sopivan vaihtolampun. Nyt mullon vessassa taas valo. Joka roikkuu omituisesti ja sitä pitää jokseenkin paikoillaan tamponipaketti.

Jos Aku Ankan tekijöiltä loppuu ideat, tervetuloa meille valaistumaan!