Pässismiä pussisilmältä

Puuuh. Minen voi suositella tällästä päivää kellekään. Ihan kamalaa. Olen ehkä hieman yllättyny, että olen ylipäätään vielä hengissä. Tai ainakin juuri ja juuri. Tosin olen niin heikossa hapessa, että tämän blogimerkinnän loppuosa voipi hyvinki olla kirjotettu haudan takaa.

Ensinnäki minoon hirveän tyhmä. Epäilen, että tämä ei tullu kovinkaan monelle yllätyksenä. Tulin tähän päätelmään perjantaina, kun olin lähdössä Varkauteen ja otin aamulla kaikki tavarat koululle mukaan, jotta voin sitte lähteä suoraan Pasilasta junalla käymättä enää kotona. Noh, minun piti päästä puoli yhdeltä, jolloin olisin hyvin ehtiny klo 14.12 lähtevään junaan. Minä pääsinki kuitenki jo yhdeltätoista. Sen sijaan, että olisin tajunnut lähteä aiemmalla junalla, kulutin koulussa ruokailuun tunnin ja hengasin sitte asemalla loppuajan. Ihan uskomatonta pässismiä.

Tässä ei suinkaan ollut kaikki. Olin katsonut, että juna lähtee klo 14.12 Helsingistä. Siinä oli Kouvolassa kahdeksan minuutin vaihto Pieksämäen junaan. Pasilassa katsoin huolestuneena taululta, että hitto se juna lähteeki vasta klo 14.18. Menin lipputoimistoon kysymään, että onko juna myöhässä ja mitäs hittoa minä sitte teen, jos Kouvolassa myöhästyn siitä jatkoyhteydestä, ku aikaa jääkin jotain pari minuuttia. Nainen luukulla katsoi minua vähän hitaasti ja sanoi: "niin, mehän ollaan nyt Pasilassa. Se juna lähtee Helsingin rautatieasemalta kello 14.12 ja on täällä kello 14.18". Eh...kevyt kenttähävetys. Dämit.

No mutta pääsin kuitenki lopulta Pieksämäelle, vaikkakin peruuttamalla. Miksi helvetissä junaan pitää rakentaa penkkejä, joissa joutuu matkustamaan selkä menosuuntaan päin? Minusta on luonnotonta peruuttaa monen sadan kilometrin matkoja! Ihme kyllä en saanu kovinkaan pahaa matkapahoinvointia ja matka meni muutenki ihan huiskasemalla. Ja ah, ihana Varkaus oli ennallaan ja yhtä kaunis ja tuoksuva, kuin aina ennenkin.

Siirryin alkoholismin leveälle polulle jo perjantaina. Oltiin katsomassa yhtä keikkaa Leppävirralla ja ajattelin juoda ihan vähän vaan, mutta kippasin, kuin sienen ja merimiehen risteytys ja lopulta olin ihan hirveässä soseessa. Meillä oli yhden miehen ja kolmen naisen jatkot aamuun saakka ja voi luoja, miten toivoin muutaman tunnin unien jälkeen ensin 24 tuntia valvottuani, etten olisi ikinä syntynytkään. Varsinkin kun tiesi, että pitäsi rilluta vielä toinenki päivä. Koska olen reipas, vedin vielä eilenkin ihan hurjat nakkulaiset silmille saldona itkukohtaus, hajonnut lasi + sirpale jalkapohjassa, rumia kuvia naamakirjassa, silmäpussit, morgan freeman ja paha pöhö ja punotus.

Ja voi luoja niitä helvetin tuskia, joita jouduin kokemaan junassa paluumatkalla. Oikeasti. Neljä ja puoli tuntia junassa ihan hirveässä darrassa ja hyvin herkästi ilmaantuvalla matkapahoinvoinnilla varustettuna on helvettiä. Ensinnäkin se juna oli täynnä, ku turusen pyssy. Koska minulla ei ollut paikkalippua, jouduin istumaan jonkun rouvan viereen, josta minut sitten hääti joku Mikkelistä kyytiin hypännyt punkero ja minä jouduin etsimään uuden paikan ja taas jouduin peruuttamaan. Yritin nukkua tuloksena helvetinmoista hikoilua ja vainoharhoja. Matka tuntui oikeasti kestävän ainakin viikon. Se oli hirveää. Ihan hirveää.

Nyt minoon istunu kaksi tuntia tässä möllöttämässä. Pitäs purkaa tavaroita. Pitäs mennä vielä suihkuun ja herätä sitten ennen kahdeksaa aamulla. Tiedän joutuvani saatanalliseen liskohumppaan, kun lasken kuuppani tyynylle. Olen vieläkin uskomattoman huonovointinen ja peilistä minua katsoo mielipuolen näköinen pussisilmä, jolla on likaisin tukka ikinä.

Voi elämän kevät. On siellä Savossa silti aina NIIIIIN kivaa!