Sitä sattuu

Voi juutas, että saitsulla voi olla ikävää. Sinänsä voisin tehdä vaikka mitä, mutta mulla on koko ajan kipuja. Lisäksi olen varsin pessimistisellä tuulella. Ulkona sataa räntää, täällä sisällä on pimeää, minuun koskee, mitään ei saa syödä, lääkkeet ei auta, mikään ei huvita, ei oo mitään tekemistä, mulon nälkä, mulon tylsää, kukaan ei vie minua mihkään, mul ei oo rahaa, kaapit on tyhjät, plaaahh.

Olen ehtinyt miettimään syntyjä syviä ja myös kaikkea ei niin syvää. Olen kelannut kuolemaa, lapsia, laskiaispullia, liikuntaa, dementiaa, aivoverenvuotoja, karkkia, vanukasta, ilmantilaa, ihmissuhteita, cityä, täytekakkuja, kuolan erittymistä (tapahtuu ihan konkreettisestikin minulla HYVIN usein), seksiä, miehiä, perseitä, parisuhteita, parisuhteettomuutta, opiskelua, työtä ja tikkareita.

Relaksanteista huolimatta nukun huonosti. Yksi syy on kipu. Noista kipulääkkeistä ei todellakaan ole kovin suurta hyötyä tai sitten mikä lie kuonan lähteminen lihaksista sattuu saatanasti. Joka kerta, kun käännän kylkeä, tunnen hartioissa ja käsivarsissa polttavaa kipua. Not so nice. Olen etsinyt asentoa ja olotilaa, jossa ei sattuisi. Tämän johdosta olenkin sitten herännyt aikaisin, ollut koneella (sattuu), lukenut (sattuu), ottanut päikkärit (sattuu) ja käynyt lenkillä (sattuu). Voisko joku tulla ripustamaan minut jaloista kattoon? Jospa se ei sattuis.