Surkea yritys

Heräsin voimattomaan raivoon. Yritin jo eilen herätellä vihaani ja ajoittain se onnistuikin. Tänään se sujui ihan itsestään! Heräsin nimittäin rappukäytävästä kuuluvaan homojen mylvintään. Joku idiootti muuttaa pois ja näin ollen ainakin neljä kusipäätä rullaa hissillä edestakaisin ja huutelee toisilleen kerroksesta toiseen noin sadan desibelin voimakkuudella. Lisäksi ne kolistelee ja kilistelee erinäisiä tavaroita ja laahaa niitä pitkin käytävän lattiaa. Olen jo suunnitellut mulkkaavani niitä ERITTÄIN pahasti, kun menen Welmun kanssa ulos.

Olen muutenkin väsyneen kiukun pauloissa. Miksi vitussa minulle tehdään näin? Miksen saanut mitään selitystä? Miksen vaatinut sitä hanakammin? Eihän nyt jumalauta ketään kohdella näin! Mikä saatanan oikeus sillä on käyttäytyä noin?! Jos nyt saisin sen yhden tietyn ihmisen hyppysiini, ravistelisin siitä ilmat pihalle ja saattaisin ehkä takoa hieman järkeä sen päähän. Vasaralla.

Ikävä kyllä olen entistä itkuherkempi raivoissani ja yleensä tarpeeksi kauan raivottuani sorrun taas murheen alhoon ja vajoan entistä syvemmälle lohduttomuuteen ja itsesääliin. Mahtavaa työpäivää minulle!