Olen sitten tosiaan pitänyt tänään surussa rypemis-päivän. Olen itkenyt niin paljon, etten enää jaksanut. Olen yrittänyt nukkua ja levätä, kuitenkaan onnistumatta saamaan unta, paitsi pienissä pätkissä ja nähden aivan sekapäisiä ja helvetin pelottavia unia. Heräsin lopulta joka paikka pakottaen, väpisten ja kauhuissani. Pulssi oli ehkä noin 250. Eli en taida uskaltaa enää nukkuakkaan.
Olen keksinyt joitakin mantroja. Suosituin on "soitasoitasoitasoitasoitasoitasoitasoitasoitasoitasoitasoitasoitasoitasoitasoitasoitasoitasoitasoita", mutta en ole saanut sitä vielä toimimaan. Seuraavaksi suosituin on vanha tuttu, hyväksikin havaittu "vittuvittuvittuvittuvittuvittuvittuvittuvittuvittuvittuvittuvittuvittuvittuvittuvittuvittuvittuvittuvittuvittuvittuvittuvittuvittuvittuvittuvittuvittuvittuvittuvittuvittuvittuvittuvittuvittuvittu" yhdessä hampaiden kiristelyn kera.
Lisäksi olen painellut nappia! Itse en muista, mutta olen joskus kehottanut kaveriani vastaavanlaisessa tilanteessa askartelemaan napin. Paperille piirretään ympyrä, johon kirjoitetaan surun ja pahan mielen aiheuttaneen ihmisen joku huono puoli. Aina kun vollotuttaa, "painetaan" nappia. Toisin sanoen olen painellut kaiken päivää etusormella lattialla lojuvaa ruutupaperinpalaa. En enää yhtään ihmettele, etten kelpaa. Jos joku näkisi touhuni, joutuisin räpistelevänä pakkopaitajalkakäsi-rykelmänä pehmustettuun huoneeseen loppuelämäkseni jauhamaan mantrojani ja painelemaan kuvitteellisia nappejani.
Vaikka olen saanut nieltyä itkuni aika lahjakkaasti jo monta tuntia, olo on silti lohduton. En muistanut miltä tuntuu, kun mieli ja sielu on vereslihalla ja sen yhden ihmisen muistaminen sattuu ja vihloo ihan kauheasti ja koko ajan joutuu varomaan ajatuksiaan. Ja miten sitä koko ajan rääkkää itseään ajattelemalla kaikkia niitä hyviä asioita siinä ihmisessä. Ja sitten muistaa, että koko kesä ammottaa tyhjänä edessä, mikään ei kiinnosta ja olen taas yksin ja epäkelpo.
Ja se ikävä...
Onko sulla joskus ikävä ollut
jotain jota ei ehkä olekaan
Onko sulla koskaan ikävä tullut
vaikket tiedä mitä edes kaipaatkaan
Niin kuin pieni satu
johon lapsena uskoit
menettänyt hohteen on kokonaan
Tai niin kuin kaunis maisema
jota ei koskaan
ole edes ollut olemassakaan
Ootko omaa elämääsi ikävöinyt
joka ohi kulkee, et huomaakaan
Päiviä lyhyitä tai pitkiä
joista et koskaan saanut otettakaan
Minulla on suunnaton ikävä sinne
mistä en koskaan oo kuullukkaan
Minä olen kauan jo sinua kaivannut
Sinua ei varmasti olekaan
Minulla on ikävä
Minulla on suunnaton ikävä
Minulla on ikävä
Minulla on suunnaton ikävä
Tunsitko sä joskus tulisen hetken
ja sanoit nyt aloitetaan uudestaan
Huomasitko sitten sen elämäsi hetken
kohta jo menneen menojaan
Sinulla on suunnaton ikävä sinne
mistä et koskaan oo kuullukaan
Sinä olet kauan jo minua kaivannut
Minua ei varmasti olekaan
Sinulla on ikävä
Sinulla on suunnaton ikävä
Sinulla on ikävä
Sinulla on suunnaton ikävä
Minulla on ikävä
Minulla on suunnaton ikävä
Sinulla on ikävä
Sinulla on suunnaton ikävä
Ikävä
4 kommenttia
Anonyymi
22.5.2008 20:00
No voih... :/ Tiedän kyllä miltä tuo tuntuu.. Nappia en kyllä ole painellut, mutta ehkä otan sen seuraavalla kerralla käyttöön. Pakko ne surun ja ahdistuksen tunteet on vaan käydä läpi.. Kyllä se vielä helpottaa. *hali*
Nyt se ei siltä tunnu, mutta kesä on täynnä mahdollisuuksia! Ja kaupunki miehiä! ;) Tai tarkemmin ajatellen, matkustele ympäri Suomea, ju nou.. :D
Mä jos taas vaan uskaltaisin edes ihastua, ni olis hyvä.. Mutta en taas uskalla ottaa tuota riskiä, että kohta itsekin painelen jotain nappia.. Toisaalta, ei napin painelu niin hullulta tunnu, että ehkä mä kohta otankin sen riskin! :)
-Saltsi-
22.5.2008 20:00
Ja lopetat sen ittes mollamisen, sussa ei ole vika, sie tiiät sen itekkin! *jupinaa*
JohnnyBravo
22.5.2008 20:01
Voi sua pikkasta, tota pahaa oloa on nyt ihan liikaa. Mä ruttaisin sua niiettä kyyneleet ja räkä valuis susta ulos mun paidalle.
Anonyymi
5.12.2021 11:00
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me