Totuus satuttaa - pahasti!

Voi perse. Minun pitäisi olla koululla vääntämässä peräsuoli pitkällään rästissä olevia koulutehtäviä, mutta juutuin puolitoista tuntia sitten tyttökaverin kanssa puhelimeen ja nyt olen näemmä taas juuttunut tuoliin. Voi itku. Uhrasin jo eilisen haaveilulle ja ympäriinsä haahuilulle ja tänään piti olla äärimmäisen toiminnallinen ja aikaansaava päivä. Toisin kävi.

Koska me ollaan tyttökaverin kanssa molemmat hieman haaveilevaa tyyppiä ja koska ollaan molemmat tosi kovia Robert Pattinson-faneja, puhelumme keskittyy tätä nykyä hyvin pitkälti linjalle "kato se linkki, oooohoooh voiks joku olla noin täydellinen, katosenhuuliakatosenhuulia, hei huomasitko että yhessä kohassa sen penis melkein näkyy, ooh kato se polttaa tupakkaa, voi ei voi ei se on sinkku uuuuuh!!!!!". Vakuutan, että molemmilla on terveen paperit. Mitä nyt taisi jäädä teini-ikä jotenki päälle ja noin.

No mutta. Ihana Robert Pattinson kuitenkin kirvoitti minut entistä räikeämmin huomaamaan muutaman asia. Olen aikamoinen taivaanrannanmaalari ja tipahdin tikkailta jälleen kerran - pahasti! Kesken hehkutuspuhelun tajusin nimittäin sen erittäin räikeän kontrastin, joka on minun pikku elämäni ja ihkun glamourelämän välissä. Ei hitto. Minä asun pienessä pahviseinäisessä muovimattokopperossa, joka on sisustettu sekalaisella sotkajyskikea-sälällä ja jossa on tarpeettoman paljon pölyä, likaiset ikkunat, edellisen asukkaan paklaamia länttejä seinissä, hobbyhall-matto, ties mitä kusen näköisiä roiskeita eteisen seinässä, tulitikkulaatikon kokoinen huussi, liian vähän pistorasioita ja vanhoja umpeenluotuja ovia, jotka erottuvat seinistä erittäin selvästi. Koko murju on rakennettu niin juosten kusten, että ihmettelen seinien pystyssäpysymistä.

Näiden turhauttavien huomioiden jälkeen katsoin peiliin. Jaiks, paha vikatikki! Peilistä minua nääs katsoi vähemmän mieltäylentävä ilmestys. Ei riitä, että olen auttamatta lihava. Onneksi en ollut alasti, vaan olin kätkenyt kerrostalon kokoisen perseeni, mahamakkarani, tursuilevat allini ja äärimmäisen paksuilta tuolinjaloilta näyttävät kinttuni vaatteiden alle. Muuten olisin ehkä pyörtynyt. Riitti nimittäin, että näin vaatteistakin huolimatta paksun varteni töröttämässä hämärässä eteisessä surkeana ja käsittämättömän kaukana ihannepainosta ja punaisesta matosta (eteisen matto on kyllä punainen, mutta yhtään valokuvaajaa ei näkynyt missään, enkä saanut edes ablodeja siinä seisoessani).

Katsoin alistuneena päätäni. Voi vittu. Etutukkani sojotti suoraan eteenpäin, koska menin illalla tukka märkänä sänkyyn. Muut hiukset olivat litistyneet kuuppaani vasten. Joutuisin tupeeraamaan ne ja koska hiuslaatuni on väliltä "ihan vitun rasittava" ja "tosi litteä", tiesin, että viisi minuuttia tupeerauksen jälkeen ne olisivat taas littanat. Koska olen hullu, leikkautin joulukuussa pitkän tukkani polkaksi, enkä saa sitä enää edes ponnarille, joka olisi sinänsä kätevä tapa hoitaa bad hair day.

Siirryin tarkastelemaan naamaani ja jouduin miltei shokkiin, koska liejuin osittain vielä puhelunaikaisessa glamourhuumassa. Pärstäni oli kerrassaan kammottava. Minulla on rasvainen iho, jossa on näppylöitä (hyvä Maija, se pillereiden lopettaminen oli TOOOOODELLA viisasta), nenäni on kamala potun ja töpselin sekoitus, joka auttamatta on viimeinen naula arkkuun ja pilaa ehkä jopa muuten ihan siedettävän kokonaisuuden, huuleni ovat rohtuneet ja repaleiset, minulla on ryppyjä silmäkulmissa ja -luomissa ja liian korkea otsa. Voi helvetti. Olen Mervi Tapolan kaksoisolento. Haluan kuolla.

Tajusin, että puhelimessa tyttökaverini kanssa heittämäni läppä ranteiden auki viiltämisestä ja viestin "todellisuus oli liian julmaa" jättämisestä taitaa oikeasti olla ainut armollinen vaihtoehto. Tai sitten joudun ryöstämään r-kioskin/mcdonalsin/pankin, jotta saan tarpeeksi pätäkkää leikauttakseni koko ruhoni uuteen uskoon, koska tällä menolla peilit räjähtelevät pirstaleiksi, missä ikinä vain kuljenkin. Joudun pukeutumaan telttakankaaseen ja kuluttamaan koko palkkapussini meikkeihin, joilla peitän karun todellisuuden. Tai ehkä ostan peruukin ja naamarin. Halloween 4ever!

Nice.