Ylpeä äiti ja vähemmän ylpeä eksän omistaja

Minoon nyt kovasti ylpeä kakarastani. Meinaan ihan vallan haljeta ja rintani on aivan paisunut ylpeydestä (ei, minun tisseille ei ole tapahtunut mitään, puhun kuvainnollisesti). Hän on hirmuisen kova linssilude ja maailman kiltein ja hienoin koiruus. Tässä hän viuhuu ilmojen halki:

http://www.thejadenet.com/news.htm

Meillä oli keväällä koko päivän kestävä kuvaussessio yhdellä studiolla ja Welmu poseerasi kymmenissä, ellei jopa sadoissa kuvissa aivan käsittämättömän hienosti. Tänään on sitten sinkkujulkkarit. En kyllä meinannu viedä koiraa sinne, mutta menen kyllä itse kärkkymään, josko saisin itselleni yhden sinkun muistoksi maailman hienoimmasta koirasta.

Hmph, jotain ikävääkin. Yksi minun eksistä on pommittanu minua koko yön ja aamun. Nyt on tullut kuutisen puhelua ja vastaajaan hän on armeliaasti jättänyt neljä viestiä. Kuuntelin viestit herättyäni ja niissä känninen mies mongertaa muka tuohtuneena, kun en ole kertonut, että muutan Helsinkiin. Harmi sinänsä, että kyseinen jannu soittelee minulle aina niin tuhannen humalassa, että viimeeksi kun hän vuosi sitten soitti, kerroin kyllä olevani muuttamassa, mutta eihän hän muista sitä.

Sinänsä olen selvittänyt välini tämän eksän kanssa ja minulla ei ole mitään häntä vastaan huolimatta kaikesta, mitä tapahtui meidän suhteen aikana. Mutta. Jostain syystä jo meidän seurustellessamme tämä tyyppi ärsytti minua ihan suunnattomasti. Siis sillä tavalla, kun toinen ihminen voi pelkällä läsnäolollaan ärsyttää. Koin ihan oikeasti tämän tyypin kanssa pahimpia ärsytyshuippuja, mitä ikinä elämäni aikana. Jossain vaiheessa jopa vaadin, että hän ei aamuisin puhuisi minulle, koska olen aamuisin yleensä aika kiukkuinen ja koska olisin sitten varmaan pusertanu siltä silmät kuopistaan ihan silkkaa raivoani. Heh. Ihanaa narttuilua.

No enivei. Huomasin tuossa kuunnellessani niitä ääniviestejä saavani yhä niitä raivonväreitä hänen äänestään. Vaikka minulla ei ihan oikeasti ole mitään kaunaa tai mitään häntä kohtaan. Omituista... Minun raivoärsytyskeskus on näköjään hyvin pitkämuistinen. Olisi ihan kiva jutella sen kanssa ja päivittää kuulumisia, mutta koska jäpä on noin kuuden promillen tuiskeessa (joka ei todellakaan yllätä missään määrin), taidan passata.

Meneehän tää (työ)päivä näinkin; miettiessä, että mitähän minä siinäki tyypissä oikein näin...