Alapää-addikti

Siis jumalauta. Vapaapäiväthän on aina ihana asia. Koska minä teen kahta vuoroa, mulla on vapaita ihan millon sattuu. Viime aikoina meillä on alkanu puolikkaat viikonloputkin lisääntymään. Nyt mulla oli kaksi arkivapaata, eilinen ja tämä päivä. Ja miten ne vietinkään...

Eilen olin morkkiksessa ja koomassa. Nukuin suurimman osan päivästä. Odotin yövierasta kahteen asti yöllä ja kömmin sitten taas nukkumaan. Hereilläoloaikana söin, olin koneella, luin, makasin, möllötin, puhuin tyttöjen kanssa puhelimessa ja nauroin Johanna Tukiais-videoille. En käynyt kunnon lenkillä, enkä tehnyt juuri mitään muutakaan hyödyllistä. Sinänsä oli vaan kiva latailla akkuja, kun on kuuden päivän työputki edessä.

Tänään olin kuitenkin ajatellut tehdä kaikkea ja pysyä liikkeessä. Mulla ois ollu pyykkitupakin kello 11-14. No eipä vaan ollut. Yövieras lähti heti herättyään ja minä kuullostelin itseäni. Ihan ku ois pissatulehdus tulossa... Juoda lotkotin kauheasti vettä ja ajattelin, että ei se oikeasti tuu, kuhan nyt vaan vähän tuntuu. Ja kissanvillat, pakko oli lopulta soittaa lääkäriin.

Näin ollen olen viettänyt terveyskeskuksessa melkein kolme tuntia. Ensin odotin labratulosta pitkälti yli tunnin. Sitten sain tuloksen ja se akka siellä luukulla ilmoitti, ettei lääkäri enää ota minua vastaan, vaan joudun menemään Marian sairaalaan päivystykseen, joka alkaa klo 16. Katsoin kelloa. Se oli yksi. Minulla ihan oikeasti nousi kyyneleet silmiin. Minua sattui ja koski ja kirveli ja olin turhautunut ja harmissani. Onneksi se eukko soitti vielä jollekin toiselle lääkärille, joka suostui kirjoittamaan reseptin. Koska se lääkäri oli niin ynseä, en viitsinyt edes mainita sille, että oikeastaan mulla ois toinenkin vaiva, kun mun pää ei käänny kunnolla ja niskaan ja hartiaan koskee ja selkäänkin, vaan pidin suuni kiinni ja olin onnellinen siitä antibioottireseptistä ja ajattelin, että kyllä minä nyt vielä jaksan tuolla töissä. Kuhan voin pissata ilman, että se tuntuu siltä, kuin pissaisi oikein tikkuista halkoa.

Tämän kaiken takia missasin sen pyykkivuoron. Olin aamulla ehtinyt lajitella pyykit oikean värisiin kasoihin, joten nyt minun eteinen on likaisten vaatekasojen miehittämä ja minun pitäis kitturoida alkuviikkoon tai jopa puoleen viikkoon, että pääsen ne pesemään. Joudun kulkemaan jo pesua vailla olevissa pöksyissä ja mitä luultavimmin ilman pikkuhousuja. Voi paska.

Nyt mullon pallo ihan hukassa, kun minun suunnitelmat meni ihan perseelleen. Yritin piristää ihteeni horoskoopilla:

Kalat 20.2. - 20.3.

Herkistelet mukavilla tunteilla ja tuntemuksilla. Sitoudu suhteeseen, jossa olet pidempään viihtynyt. Nauti rakkaasi läheisyydestä ja hellyydestä.

*jälleen huutonaurua* Piristi se tosiaan hieman...

Jaa että miksi kirjotan aina näistä alapään asioista, vai? No kun mun elämä pyörii alapään ympärillä. Siksi.