Inhoan julkisilla kulkukuvälineillä matkustamista.
Syy inhooni ei suinkaan ole se, että julkisissa matkustaminen on ihmisarvoa alentavaa, vaikka tuossakin syytä olisi jo yhden elämän tarpeiksi. Syy ovat kaksikymppiset, kolmikymppiset, nelikymppiset, keski-ikäiset sekä sitä kypsemmät kanssasisareni eli yhteiseltä nimittäjältään naiset. Tarkemmin määriteltynä vitutushihnaa kiristävät naudat jotka eivät tajua ettei kanssamatkustajia pahemmin kiinnosta tuntemattoman ihmisen yksityiselämä ja vielä vähemmän tuntemattoman ihmisen puolison yksityiselämä. Ainakaan iltapäivällä työpäivän päätteeksi.
Nämä ilmastonpilaajat ovat juuri niitä naisia, joiden puoliso yhtäkkiä kahdenkymmenen yhteisen vuoden jälkeen ottaa ja lähtee, sanaakaan sanomatta. Pakkaa kalsarinsa nyyttiin ja kaasuttaa hiacellaan tiehensä. Nainen vaikertaa tuskissaan: ”mikä meni vialle kun meillä aina niin puhuttiinkin kaikesta”.
Aivan oikein. Sinä puhuit. Oman äänesi kuuntelusta käsille lauenneena unohdit että ukkosikin saattaa osata muutaman auttavan sanan ainakin jotain kieltä. Tai jos olet luullut että ei osaa, olisi ehkä joskus kannattanut vaieta edes kauniiden ja rohkeiden ajaksi ja katsoa jos se osaisi vaikkapa viittoa. Tai lähettää savumerkkejä.
Tähän nice-prototyyppiin kuuluu irrottamattomasti myös se, että nainen tietää kaikesta kaiken paremmin kuin miehensä. Esimerkiksi miesten pukeutumisesta. Vaikka naikkonen olisi itse sulloutunut minkälaiseen kanssaeläjissä inhonväristyksiä aikaansaavaan puolijoukkuetelttaan, miesten vaateliikkeessä hänestä tulee asiantuntija. ”Mielestäni Reino on x-tyyppinen syksy eikä hänelle sovi lainkaan burgundinpunaiset sukat..” Olen usein tuntenut suurta myötätuntoa vaateliikkeeiden myyjiä kohtaan kun nämä naiseläjät tepastelevat ympäri miestenosastoa sulkiaan pörhistellen ja asiantuntevia näkemyksiään esitellen. Anttilan tuulipuvussaan.
Valitettavan monilla naisilla on tapana tehdä miehestään kädetön ja jalaton ameeba, joka ei osaa edes takalistoaan pyyhkiä ilman naisensa suosiollista myötävaikutusta. ”Eeenhän minä mihinkään voi kotoa lähteä, mattihan kuolisi nälkään kun ei se raukka osaa edes leipää itsellensä tehdä..on se niiii-iiiin avuton se matti”
Tässäpä uutinen: Ei matti kuolisi. Matilla olisi todennäköisesti ihan vitun hauskaa, hän tinttaisi viinaa koko viikonlopun ja tilaisi kotipizzasta itselleen safkaa. Tai duunaisi naapurin Ykälle viiden ruokalajin illallisen, paljon maukkaamman kuin sinä ikinä osaisit. Matti sotkisi asuntonne katosta lattiaan ja piehtaroisi onnellisena omissa ruumiintuotoksissaan.
Ja mistäkö tämä paatos sai alkunsa? Tietysti siitä että olen huono kokki, laiska siivoamaan enkä tajua miesten muodista mitään. Naisten muodista en sitäkään vähää.
Mutta julkisilla en siis tykkää matkustaa.