Olen joskus pohdiskellut, miksi adjektiivi ”estoton” koetaan yleisesti ottaen enemmän positiiviseksi kuin negatiiviseksi ilmaisuksi.
Minä en ole estoton. En sitten vähimmässäkään määrin. Itse asiassa olen varsin estoinen. Mitenkäkö tämä sitten näkyy? Noh, otetaan esimerkiksi pukeutuminen. Yleensä pukeudun ulos mennessäni. Jos olisin kovinkin estoton, saattaisin hyvinkin viuhahtaa töihin syntymäasussani. Estoisuuteni tulee esille usein myös vaikkapa töissä. Jos olisin estoton, saattaisin haistattaa vitut pomolle, työkaverille taikka asiakkaalle siitä yksinkertaisesta syystä että minua sattuu vituttamaan. Saman voisin tehdä kaupassa, kirjastossa, jumpassa, kirkossa, eläintarhassa. Siis missä tahansa. Estoinen olen myös sikäli, että en käy kanssaihmisten kimppuun vaikka he joskus loukkaavat, tönivät kassajonossa tai muuten käyvät hermoilleni. En myöskään lähetä pommia verottajalle siksi että olen ärtynyt liian suuresta veroprosentistani tai hakkaa tunkilla naapurin autoa paskaksi siksi että se mulkku ei ole osannut taaskaan pysäköidä oikein.
Seksuaalisesti olen estoinen sikäli, että en halua että ruumiinonkaloihini työnnetään esimerkiksi legoja, tietokoneen näppäimistöjä taikka sähköpattereita (luettelon ei ole tarkoituskaan olla tyhjentävä, toim.huom.). En myöskään ryhdy seksuaaliseen kanssakäymiseen nimettömän tai kasvottoman ihmisen kanssa ja aivottomankin kanssa vain äärimmäisen erehdyksen vallitessa. Ai niin ja hetero kun olen, en myöskään toisen naisen kanssa, niin käsittämätöntä kuin se eräiden angstisten amisteinien mielestä tuntuukin olevan.
Ruokaillessanikin olen estoinen. Vaikka olisi kuinka nälkä, en yleensä kauho ruokaa kitaani käsin enkä syö lattialta. Tai no, joskus lapsena yritin hamuta käkättimeeni kaupan lattialta löytämääni, jonkun kengänpohjassa kulkeutunutta, koiranpaskalla höystettyä viinirypälettä, mutta äidin kauhistunut ilme esti aikeeni. Tuohon aikaan siis estot olivat ilmeisesti jossain muualla kuin omassa nupissani.
Summa summarum: joka kerta, kun joku puusilmä kyselee ”ihanan estotonta seuraa”, alkaa selkäpiitäni valella vitutuksella. Ihmisellä on estot sen vuoksi että hän on ihminen. Liiallinen estottomuus on mielestäni aina oire jostain, yleensä vakavasta mentaalipuolen ongelmasta taikka poikkeuksellisen alhaisesta ÄO:sta.
Enpä muuten ole kovin monta kertaa törmännyt kysymykseen ”minkäslainen tyttö se siellä, toivottavasti olet henkisesti tomaatin tasolla, ihanainen..”