Heräsin

neljältä aamuyöllä tappavaan meteliin. Moottorisaha? Tasohiomakone? Yritin litistää pääni turvaan tyynyjen väliin ja haparoida takaisin uneen, jossa istuin heinäpellon laidassa syömässä porkkanoita. Turhaan. Meteli senkuin yltyi ja muuttui yhä raatelevammaksi.

Niinpä riuhdoin päälleni aamutakin ja pyörsin pirtistäni rappukäytävään kuin pohjolan emäntä kansalliseepoksessa: kuka perkeleen puusilmä uskaltaa häiritä kauneusuniani.

Tuijotin naapurin ovea kuin leijona kristittyä, koska olin paikantavinani metelin sinne. Ehdin jo päräyttää kiukkuisesti summeriakin, kun hiffasin, että metelin alkulähde ei kenties olekaan tuossa osoitteessa. Luikin korvat luimussa takaisin kotikolooni jotta en leimautuisi rappukäytävässä hengaavaksi runkkariksi tahi muuksi rikollismieliseksi persoonaksi.

Lopulta tajusin mennä parveekkeelle. Kah kummaa, tielaitoksen oranssipukuiset ukothan ne siellä sahailivat myrskyssä kaatunutta puuta. Olen ollut pikkutytöstä saakka isän orjatyövoimana metsätöissä ja tiedän puiden kaatamisesta sen verran, että yhden kitukavuisen vaahteran selättämiseen ei luulisi menevän puolelta tusinalta vereviä mieseläjiä kymmentä minuuttia kauempaa. Luuloni oli väärä kuten luuloilla on taipumus olla. Ukot sahasivat perse vaahdossa vaivaiskoivua monta tuntia niin, että yöuneni lisäksi menetin lopulta mielenterveyteni.

Tänään tapahtui sitten lopulta myös se, mitä olen koko syksyn odottanut. Jäin kiinni pummilla ajelusta raitiotievaunulla. Tyhmyys maksoi 80 euroa lisättynä häpeällä, vitutuksella ja nöyryytyksellä. Kostin kyllä tarkastajalle ja sitä kautta maailmalle vittuilemalla kaikesta mahdollisesta mitä siihen hätään keksin, mutta eipä tuo kauheasti helpottanut. Toisaalta tuo kirpeänsuloinen summa saa minut ajelemaan pummilla entistä ahkerammin, liikenainen kun olen. Kuukausilipun lunastanut ystäväni lupasi sittemmin, että vastedes saan käyttää hänen henkilötunnustaan jos moiseen pinteeseen vielä joudun. Nyt tulin yllätetyksi siinä määrin housut nilkoissa että kaivelin pyytämättä ajokorttini esille. Moista erhettä en toki toiste aio tehdä.