aamulla hikiseen painajaiseen: en ollut muistanut käydä viikkoon töissä. Painajainen johtui ehkä siitä että olen suunnitellut pitäväni rästiin jääneet sairaslomani ja heittäytyväni viikoksi deekikselle. Harjoittelin eilen alustavasti osallistumalla koulutukseen ja kippaamalla sen päätteeksi kitusiini kaiken tarjolla olleen alkoholin. Yöllä kotiin kömpiessäni päätin olla seuraavan päivän migreenissä. Aamulla alitajunnasta puskeva luterialinen työmoraalini kuitenkin herätti minut työperäisellä painajaisella ja pakotti viipottamaan nöyränä tyttönä sorvin ääreen. Ei musta ole lintsariksi.
Olen aina ollut erakko mutta nyt olen löytänyt kourallisen niin hulvattomia ystäviä että saatan jopa silloin tällöin luopua pakottavasta tarpeestani olla yksin. Mikä kummallisinta, ystävien juokossa on kolme naista joista voin vilpittömästi sanoa pitäväni. Kummallista se on siksi että lähtökohtaisesti en pidä naisista. Olen siis iloinen kuin kesälaitumelle päästetty vasikka.
Pitäisiköhän lopettaa liimanhaistelu.