Kävin eilen hankkimassa muutaman pikkuruisen siemenen, joista aion idättää itselleni rehevän puutarhan. Kysymyksessä ei siis ole Uivelona paremmin tunnetun koikkelehtijattaren haarojenväli vaan ihan oikea puutarha. Maata minulla ei tosin ole, kun aatelissukuun en syntynyt eikä naimakaupatkaan osoittautuneet kovin pysyviksi, mutta sijoitan siemenet taikka oikeastaan niistä kasvaneet taimet parvekelaatikkoon niin, että kasvustoni peittää pian alleen koko kirkonkylän. En kylläkään ymmärrä miksi eto jyvien mukana tulleen käyttöohjeen mukaan taimia pitää kouluttaa, ja ennen kaikkea miten tuo kouluttaminen tapahtuu, mutta kai niille on joku kasvatustieteellinen luento pidettävä kun ovat vähän varttuneempia. Väärään suuntaan kasvaville, elin ns. perversseille olen valmistautunut antamaan katkaisuhoitoa Fiskarsin keittiösaksilla.
Jos en olisi kirottu perfektionisti (kirjoitusasultaan muistuttaa edellä mainittua perverssi-sanaa, mutta ei kuitenkaan tarkoita samaa asiaa), saattaisi haaveeni muutaman korren kasvattamisesta onnistuakin. Mutta nöy veei, mikäli viljelykseni ei kahden viikon kuluttua ole täydellinen Edenin paratiisi, annan ruohojen todennäköisesti kuivua ruukkuihinsa ja keksin jotain muuta.
Pannaan tähän vielä kevään kunniaksi huvituslista:
Ei huvita haastaa riitaa, ei huvita provosoida tai provosoitua, ei huvita suuttua pitkiksi ajoiksi, ei huvita roikkua baarissa, ei huvita kitkeä tyhmyyttä ympäriltäni, ei huvita mulkoilla urpoja vihaisesti, ei huvita vaania naapureita, ei huvita olla oikeassa.
Huvittaa ostaa kesämekkoja (vaikka kevään muoti onkin äitysmekkomaista), huvittaa istuttaa siemeniä, huvittaa tehdä töitä (!!), huvittaa tehdä ruokaa, huvittaa jutella mukavia, huvittaa väkertää tukkaa aamulla tunti ennen töihinlähtöä, huvittaa ostella oudon värisiä alusvaatteita, huvittaa halailla ja pussailla.
Houston, we have a problem.